Loman vaikutus opiskeluun

Viime viikko oli iltalukiossa syysloma ja kuten aina hyvistä päätöksistä huolimatta tuli lomailtua opiskelun sijaan. Aiheena avokurssilla oli tekijänoikeus ja käyttöoikeus, jotka sekavista säännöistä huolimatta ovat tuttuja opettajalle.

Kuitenkin tulin ottaneeksi esille painetun vihkosen, Kopiointi ja tallennus oppilaitoksissa,  jonka sain koulusta tänä vuonna. Esite kertoo opetusministeriön kouluille neuvottelemista luvista.

Vihkosen selailtuani tulin siihen tulokseen, että avokurssin blogikirjoitus jää toistaiseksi tekemättä. Digitaalisten aineistojen kohdalta asia on vielä hyvin avoin ja vaatii jonkin aikaa keksiä hyviä esimerkkejä siitä, mihin neuvot kohdallani itse asiassa johtavat.

Esitteen sisältö on luettavissa Kopiraitti -sivustolta, jolle tässä yhteydessä moitteita: Teksti näyttää Firefoxin selaimessa aika ikävältä, sillä ääkköset näkyvät väärin. Oletusarvona siis näkyy olevan IE, joka muuten Suomessa ei ole käytetyin selain vaan Firefoxilla on jo 52% osuus. Ajattelematonta, sanoisin....

Taustafilosofia

Tehtävät:

*Lue artikkelit valistuksesta, tieteen ideologiasta, kirjastoaatteesta, vapaasta sivistystyöstä ja vapaiden ohjelmistojen liikkeestä.

* Yritä osoittaa samankaltaisuuksia ja eroja aatteiden välillä.

Valistus oli 1700-luvun jälkipuoliskon eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti muun muassa järjen ja tiedon merkitystä. Ajatus oli saattaa maailma pois mystiikan ja jopa uskonnon ikeestä ja perustaa tiede pelkästään järjelle. Kirkko ja uskonto oli tarkasti kautta aikojen valvonut tieteen kehitystä.

Luonnontieteissä oltiin kuitenkin kehitytty aikaisempina vuosisatoina ja todellisuuskäsitys oli muuttunut, mullistajina mm. Galileo Galilei ja Isaac Newton. Koulutuksessa vaadittiin havaintoon ja kokemukseen perustuvaa opetusta, ammattikouluja ja käytännön harjoittelua, koulutuksen ulottamista alempiin yhteiskuntaryhmiin ja naisiin sekä aikuisten jatko-opetusta. Suomessa valistusaatteen uranuurtajia oli Anders (Antti) Chydenius, joka myös vaikutti kirjastoaatteen syntyyn.

Valistusaatteen leviämistä hidasti lukutaidon puute, mutta aatteen katsotaan vaikuttaneen muun muassa kansantaloustieteen, tilastotieteen, sosiologian, kokeellisen psykologian ja kulttuurihistorian syntymiseen.

Suomessa kirjaston alkuna voidaan pitää Turun kimnaasin noin 20 niteen kirjakokoelmaa, joka siirtyi Turun akatemialle tämän perustamisen yhteydessä vuonna 1640. Maan kaikkien kirjapainojen oli luovutettava yksi kappale kaikkia painamiaan teoksia maan yliopistoille, joihin myös Turun akatemia kuului. 1800-luvun alussa kirjaston kokoelmaan kuului noin 30 000 nidettä, mutta Turun palo tuhosi niteistä suurimman osan. Työ jouduttiin aloittamaan alusta ja lisäksi Turun akatemia siirrettiin Helsinkiin, ja sen nimeksi tuli Helsingin yliopisto. Kyseinen kirjasto on edelleen Helsingin yliopiston osa, mutta nimi muutettin Kansalliskirjastoksi 2006. Painotuotteiden lisäksi sinne kootaan kappaleet kaikista ääni- ja kuvatallenteista, CD-ROM-tallenteista sekä edustava otos verkkoaineistoista. Nykymuotoinen kaikille avoin paikallinen kirjastolaitos syntyi 1800-luvulla.

Kirjastot ovat suuren murroksen edessä, kun painettu materiaali vähenee koko ajan, ja tieto siirtyy verkkoon. Teosten kopiointi on helppoa ja siirto paikasta toiseen digitaalisessa muodossa vaivatonta. Tilantarve pienenee, kun materiaaleista tehdään digitaaliset kopiot, mutta toisaalta ollaan vakavalla törmäyskurssilla tekijänoikeussäädöksien kanssa.

Vapaa sivistystyö tarkoittaa Suomessa työväen- ja kansalaisopistoja. Näissä opetus on lähinnä harrastuspohjaista eikä opetus johda akateemisiin opintoihin. Samanlaisia kouluja aikuisille löytyy muista pohjoismaista, Saksasta ja Itävallasta.

Ideana aikuisten kouluttamisessa on nykyään tärkeäksi noussut ajatus elinikäisestä oppimisesta. Yhteiskunta muuttuu teknologian kehityksen vuoksi hyvin nopeasti ja ammattien luonne muuttuu. Jotkut ammateista katoavat täysin ja muissakin tarvitaan jatkuvaa lisäkoulutusta.

Vapaan sivistystyön lisäksi koulutusta järjestävät ammatilliset kurssikeskukset, jotka järjestävät koulutusta joko työn antajien tilaamana tai uudelleenkoulutuksena työttömille työvoimahallinnon alaisena. Jostain syystä aikuiskoulutuksesta puhuttaessa jätetään usein mainitsematta aikuislukiot, jotka jopa tarjoavat mahdollisuuden jatko-opinnoille yliopistoissa. Ei ole mitenkään tavatonta, että nuoruudessa akateeminen ura ei ole kiinnostanut, mutta ikävuosien kertyessä koulutuksen tärkeys ja jopa ammatin täydellinen vaihto tulee mieleen.

Vapailla ohjelmistoilla tarkoitetaan ohjelmia, joita voi vapaasti levittää ja jopa tehdä muutoksia, lisäyksiä ja laajennuksia, jos lähdekoodi on vapaa. Vapaat ohjelmat voidaan jakaa kahteen luokkaan; copyleft-lisenssit vaativat, että ohjelman levittäminen edelleen on tehtävä alkuperäisin ehdoin. Ei-copyleft-lisenssit eivät aseta vaatimuksia muokattujen versioiden julkaisulle, jolloin omille muokatuille versioille saa halutessaan määrätä kopiointikiellon tai muita rajoituksia.

Vapaiden ohjelmistojen liike vaatii vapaata lähdekoodia kaikkiin ohjelmistoihin ja ohjelmien vapaata levittämistä. Liikkeen mielestä maksullisten ohjelmistojen kehittäminen on moraalisesti arvelluttavaa. Tuorein esimerkki liikkeen vaikutuksesta lienee Ruotsissa käyty Pirate Bay -oikeudenkäynti tekijänoikeusrikkomuksen sallimisesta mahdollistamalla vertaisverkko, jossa osapuolet pystyivä jakamaan ohjelmia ja muita digitaalisia materiaaleja toisilleen.

Tieteen ideologian linkki koskee metaforaa "Dwarfs standing on the shoulders of giants", joka tarkoittaa suurinpiirtein sitä, että tiede edistyy, kun tutkijat ymmärtävät ja jalostavat huomattavien menneiden ajattelijoiden töitä.

Matematiikassa on itsestään selvää, että kaikki pohjautuu aikaisempien matemaatikkojen töihin, eikä heidän tarvitse edes olla jättiläisiä. Jo olemassa olevan tiedon määrä on valtava ja yhden ihmisen ikä ei riittäisi aloittamaan alusta. Tietenkin me pienet kääpiöt näemme kauemmas, sillä meillä on käytössämme kaikki mahdolliset tulokset, jotka matemaattinen yhteisö on jo oikeaksi havainnut.

Olen viime aikoina joutunut usein selittämään matematiikan ja muiden, "pohdiskelevien" tieteiden välistä eroa ja todennut, että minun on yhtä vaikea ymmärtää niiden filosofiaa, kuin muiden matematiikan eksaktiutta, selkeyttä ja tarkkaa rakennetta. Matematiikassa on olemassa oikea ja väärä, muissa tieteissä niistäkin voidaan kiistellä. Minun on vaikea ymmärtää sitä, missä kulkee raja tieteen ja tavallisen pohdiskelun välillä esimerkiksi yhteiskuntatieteissä. Matemaattinen tieto on aina avointa. Tulokset julkaistaan matemaattisissa aikakauslehdissä tai yliopistojen julkaisuina. Julkaistavat kirjat ovat lähes poikkeuksetta oppikirjoja.

Matematiikan opetuksessa sisältö sinänsä ei ole tekijänoikeuden kohteena, vaan oppikirjat joita käytämme. Voin aivan vapaasti levittää kaavoja ja ratkaisumenetelmiä, koska ne ovat yhteistä omaisuutta. Esitystapa on ollut ja tulee aina olemaan omani ja valitettavasti pojautuu omien aivojeni rakenteeseen ja siihen, miten asiat lienen joskus itse oppinut. Tehtävät, joita oppimateriaaleista löytyy, ovat sen sijaan tekijänoikeuden alaisia ja harjoituskirjojen kaikki kopiointi on kielletty.

Opetuksessa en ole koskaan ajatellut olevani oppilaitteni yläpuolella. Olen kyllä tietyllä tavalla se jättiläinen joka kannattelee oppilaita harteillaan, mutta myönnän auliisti, että silloin tällöin se kääpiö siellä harteilla osaakin katsoa suuntaan, jota en ole itse koskaan nähnyt. Vuosien jälkeen käytetty esimerkki saakin yht'äkkiä oivallisen, nerokkaan ratkaisun. Ne ovat hetkiä, jonka takia vielä lienen opettaja.

Valistus esitti ajatuksen kaikkien kouluttamisesta ja sitähän sovelletaan Suomessa hyvin tuloksin, ainakin jos PISA-tutkimusta pidetään sen mittarina. Mielestäni tasa-arvossa on kuitenkin menty liiankin pitkälle. Oppilaat, joiden aivot ovat matemaattisesti virittyneet, eivät saa nykyisessä koululaitoksella ja käytetyillä menetelmillä sitä, mitä he haluaisivat. En hyväksy ajatusta, että joidenkin pitää tasa-arvon nimissä jarrutella edistymistään. Apuopettaja-ajatuskaan ei ole reilu sellaiselle, joka haluaisi oppia lisää. Edistyneet verkkomateriaalit voisivat auttaa tässä.

Kaiken kaikkiaan nykyinen ympäristömme on muuttunut niin, että koko ajattelu koskien tekijänoikeuksia, kirjojen ja sanomalehtien painamista ja musiikkiteollisuutta pitäisi aloittaa alusta sen sijaan, että yritetään sovittaa niitä vanhoihin säännöksiin. Esimerkiksi kummallisista säännöistä otan Suomessa CD- ja DVD-aihioista perittävän ns. "kasettimaksun". Kasettiaikana tilanne varmaan olikin se, että suurin osa tyhjistä kaseteista käytettiin musiikin nauhoittamiseen. Kuitenkin olen polttanut satoja CD-levyjä, jotka sisältävät tietokoneeni turvakopioita ja tiedostoja, jotka on ollut pakko siirtää pois tietokoneen kovalevyltä tilaa viemästä. Oikeus tiedostoihin on siis ollut minun.

Oppikirjoja kulutetaan valtavat määrät ja uusia parannettuja oppikirjoja julkaistaan noin kolmen vuoden välein vaikka opetussuunnitelmassa ei olisi edes tapahtunut muutosta. Kierrättäminen erityisesti matematiikan kirjojen kohdalla ei oikein onnistu vaihtuneitten tehtävänumeroitten takia. Vain harva säästää koulukirjojaan koulun loputtua ja niistä syntyvä ongelmajäte ei sovi kestävään kehitykseen. Vaikka Suomessa elektroniset lukulaitteet eivät vielä ole saavuttaneet jalansijaa, on tulevaisuudessa varmasti edessä niiden käyttö oppikirjojen sijaan.

Sanomalehdet uhkailevat siirtyvänsä maksullisiin nettilehtiin. Ihmettelen miten se tulee onnistumaan. Jos jopa minun ikäiseni yli viisikymppinen on siirtynyt lukemaan lehtensä pelkästään verkossa, voi vain kuvitella miten nykyinen digitaalisukupolvi tulee käyttäytymään. Jos suomenkielisiä julkaisuja ei löydy, voi jopa tapahtua siirtyminen englanninkielisiin julkaisuihin.

Ratkaisuja tuskin on kenelläkään, mutta varmaa on, että menestyjät tulevat olemaan ne, jotka lähtevät avoimien ympäristöjen pohjalta. Tiukka omassa ideassa pitäytyminen ja sen toteuttaminen ei tule toimimaan nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kehitys tarvitsee kaikkien osapuolten panosta.

Kantavana ajatuksena kaikissa käsitellyissä aatteissa on tiedon vapaa saanti. Se, miten vapaus toteutetaan vaihtelee aatteitten välillä. Täydelliseen vapauteen tuskin päästään, mutta verkossa vappasti luettavissa oleva materiaali on askel hyvään suuntaan. Suomessa kuitenkin tarvitaan asennemuutos verkkoa kohtaan. Vanhempi sukupolvi näkee verkon uhkana, ei välineenä tiedon saamiseksi.

Johdatus LeMilliin

 Tehtävä:

Luo tunnus ja kirjaudu LeMilliin tai Wikiopistoon ja osallistu jollakin tavoin: voit luoda pienen oppiresurssin, parannella jotakin löytämääsi tai antaa palautetta olemassaolevista materiaaleista LeMillin tai Wikiopiston tarjoamilla välineillä. Kirjoita blogiin kuvaus kokemuksesta ja sen haasteista.

Viikko alkoi osallistumalla maanantaina Webinaariin, jossa esiteltiin LeMill-nettiyhteisöä. Webinaari pidettiin ConnectPron avulla. Tilanne oli ensimmäinen, jolloin olin tekemisissä ConnectPron kanssa, joten en ole hyvin perillä kaikista sen mahdollisuuksista, mutta itse asiassa näin toteutettuna alusta oli minulle aikamoinen pettymys. Seuraan lähes viikottain UStream TV:ssä Digg-yhteisöön liittyvää The Drill Down lähetystä, ja siinä näkee huomattavasti paremmin puhujat, joita ConnectPro:ssa näki vain pienestä ikkunasta. Pitäisi kaiketi harjoitella ConnectPron käyttöä pienillä ryhmillä vaikkapa koulussa, jotta näkisi sen edut.

LeMill yhteisöön olin liittynyt jo aikanaan nettiurani alussa, en edes tiedä milloin. Profiiliani en ollut kuitenkaan täydentänyt, sen tein vasta tänään. Viikko on ollut todella kiireellinen koeviikon alkamisen vuoksi ja lisäksi vielä MAOLin päivät lauantaina veivät koko työpäivän.

Annetuista tehtävistä olen tehnyt yhden sisältöosion Calcudoku, jossa esitellään uutta matemaattista Sudokun kaltaista ristikkoa. Sisältöä aion soveltaa opetuksessani seuraavassa jaksossa. Toivottavasti myös muut matikanopettajat löytävät sen. Sikäli mielenkiintoinen juttu, että vastaavaa en ole aikaisemmin tehnyt suomeksi. On mielenkiintoista kuinka haastavaa suomentaminen on, kun termejä ei virallisesti kukaan ole ennen suomentanut. Osion kirjoittaminen oli käytännössä hankalampaa kuin aikaisemmin tekemissäni alustoissa. Teksti lisättiin väleihin Add text box -toiminnolla ja kaksi lisäämääni Flash-objektia toiminnolla embed. Lopuksi kaikki boxit pantiin oikeaan järjestykseen.

Liityin myös ryhmään Sosiaalinen media opetuksessa, johon oli jo tehty kolmisenkymmentä juttua eri nettipalveluista. Yhtenä tehtävänä oli parannella tai kommentoida jo olemassaolevaa materiaalia. Tässä kohdassa minuun iski paniikki. Mukana oli yhteisöjä, jotka tunnen paremmin kuin omat taskuni, mutta ajatus, että muokkaisin tai lisäilisin TOISEN tekemää tekstiä ei nyt vaan onnistu... Silti olen tehnyt vastaavaa kansainvälisissä yhteisöissä ilman ongelmia. Suomalainen kasvatus ja luonne iski niin täysillä, etten voi kuin ihmetellä...

Täytyy palata asiaan uudestaan pienen pähkäilyn jälkeen. Liekö tämä peruja kouluajoilta, jolloin äidinkielen opettajani teilasi minut toivottoman tylsäksi. Selkeä itsetutkiskelun paikka kuitenkin.

Ajankäytöstä ja informaatiotulvasta

Aika on suhteellista ja riippuu havaitsijan koordinaatistosta, kuten jo Einstein meille osoitti. Joskus aika on tiukalla ja ajanpuute ahdistaa, joskus sitä on aivan liikaa ja täytyy sanoa, että minua tämä tilanne ahdistaa vielä enemmän.

Omassa menneisyydessäni on esimerkkejä molemmista tilanteista. Kouluaikani sujui aika tasapainoisesti, joskin matematiikassa podin selvää informaation puutetta. Jouduin siis pyörittelemään peukaloitani matikan tunneilla, kun muut pähkäilivät (tai pääasiassa opettaja) asioita, jotka minulle olivat selkiytyneet jo kotona kirjaa lukiessani. Siihen aikaan ei ollut nettiä, eikä paljon vaihtoehtoisia oppikirjojakaan, joten kaiketi tässä vaiheessa jo jouduin hankkimaan aivoilleni muita töitä ahdistusta ehkäisemään.

Vaihe, jolloin aikaa ei ollut hiukkaakaan liikaa, koitti valmistumisen jälkeen. Auskultoituani pääsin sijaiseksi vieläpä omaan entiseen kouluuni. Tunteja oli paljon, ensimmäisessä jaksossa 30 ja jakso sisälsi lukion kaikkien luokka-asteiden kemian ja lyhyen matematiikan. Totuushan on, että vasta joutuessaan jotain opettamaan, oppii itsekin ja 7-tuntisten koulupäivien jälkeen jouduin siis valmistelemaan seuraavan päivän tunnit ja aikaa perheelle (mies ja kaksi pientä lasta) ei jäänyt yhtään!

Kun sitten lapset olivat ylioppilaita ja muuttivat pois kotoa, olin aivan päinvastaisessa tilanteessa. Olin tottunut puuhastelemaan kotona ja auttamaan lapsia, jos he apua tarvitsivat. Putosin tyhjyyteen, jossa aikaa oli, mutta ei mitään tekemistä. Tuntien valmistelu ei vienyt enää aikaa. Olin jo kauan sitten oppinut, että hienotkaan tuntiviritelmät eivät toimi, jos oppilaat eivät niitä ymmärrä ja parhaan tuloksen saavutin kuulostelemalla luokkaa. Nyt oppisisällöt olivat hallussa ja saatoin siirtyä asiasta toiseen sen mukaan, mitä luokka tarvitsi. Tämä aika oli pahinta elämässäni, sillä olin saavuttanut kaiken mihin olin ikinä pyrkinyt ja aivan liian aikaisin. Ajatus siitä, että loppuelämäni olisi tätä, ahdisti aivan suunnattomasti.

Ensiapuna aloin opiskella. Palasin takaisin matikan laitokselle päämääränäni mahdollisesti lisensiaatin tutkinto, mutta jo alussa päätin, että jos en jaksa tai pysty, niin ei se mitään. Varsinaista hyötyä uralla siitä ei kuitenkaan tulisi olemaan. Sikäli olin väärässä, että moista nautintoa matikan opiskelussa en ollut koskaan kokenut! Tajusin ihania uusia juttuja, ja jopa niin, että pystyin paremmin opettamaan mikä matematiikassa on niin ihanaa. Löysin uudelleen matematiikan syvimmän olemuksen maailman kauniimpana tieteenä, eikä vain tylsien jokapäiväisten elämän ongelmien ratkaisumenetelmänä. Prosessi on vielä kesken, sillä lisuri on kirjoittamatta. Tielle tuli muita mielenkiintoisia juttuja.

Suuri muutos tuli aivan kummallisessa muodossa, ja odottamatta. Sain sisareni ystävän kautta linkin sivustolle, joka julkaisee japanilaisia ristikoita. Tämä tapahtui noin 5 vuotta sitten ja sudokuvillitys ei silloin ollut edes alkanut. Sain valtavasti tyydytystä pulmien ratkaisemisesta ja koin myös ensimmäiset askeleeni sosiaalisessa verkottumisessa kyseisen yhteisön foorumilla. Yksi asia johti toiseen ja nykyisin olen linkki kyseisen yhteisön ja sivustoa ylläpitävän firman välillä tai ehkä voisi sanoa, että olen firman luottohenkilö. Ystävystyin firman omistajien kanssa ja siitä alkoi koko tieni sosiaalisen median parissa.

Kyseinen firma on loistava esimerkki etätyöstä. Kaikki tekevät työtä kotonaan ja yhteyttä pidetään Skypen avulla. Toimii loistavasti. Olen ollut paikalla Israelissa ja nähnyt omin silmin miten homma toimii. Puhelinlaskuja firmalla ei juurikaan ole. Kokouksia pidetään tarpeen tullen, mutta erittäin vähän. Aika, jonka olen kesällä siellä viettänyt, on käytetty yhdessäoloon ja jutusteluun, eikä kokouksiin, joissa olisi pähkäilty mitä voitaisiin tehdä paremmin meidän ratkaisijoitten kannalta tai mitä uutta voitaisiin keksiä. Kaikki ne keskustelut olen käynyt myöhemmin kotoa Skypellä. Aikamoinen yllätys meikäläiselle, joka on tottunut toinen toistaan seuraaviin palavereihin ja ideariihiin. Lukija voi arvata kumpi toimii paremmin!

Ensimmäinen matkani poiki blogini, jota olen nyt runsaat 2 vuotta pitänyt englanniksi. Hiljalleen firman markkinointipäällikön kanssa yhdessä opettelimme bloggausta ja eri yhteisöissä toimimista. Gil oli minulle loistava tuki ja hallitsi paljon tekniikkaa, jota itse en hallinnut vielä silloin. Yhteisöjä, joihin liityin oli valtavasti, uusia tuttavuuksia tuli kuin sieniä sateella ja löysin myös opettajakontakteja blogien maailmasta. Hyvin opettavaista aikaa, sillä muutin mielipidettäni sosiaalisissa ympäristöissä liikkuvia markkinointi-ihmisiä kohtaan. Kun asiat tehdään taidolla, ei kukaan kärsi. Olen kurkkuani myöten täynnä puhelinmarkkinoijia, jotka eivät anna edes puheenvuoroa tai suoramarkkinointiesitteitä, jotka tukkivat postilaatikkoni ja jotka juodun kantamaan kierrätykseen. On olemassa tuotteita, joista haluan tietoa ja internetin kautta sen saan, jos tuotteen tehnyt firma osaa asiansa.

Verkostoitumiseni oli johtaa informaatioähkyyn, mutta opin aika nopeasti hallitsemaan sitä. Hyvin pian opin näkemään jo otsikosta, mikä on minua kiinnostava linkki ja mikä ei. Kaikki mielenkiintoiset linkit eivät edes koske matematiikkaa, puzzleja tai opetusta. Hupilinkit, joita ennen sain postilaatikkooni, ovat siirtyneet blogeihin ja voin tutkia niitä silloin kun haluan. Minulla on käytössä myös useita kirjanmerkkisivustoja, mutta niissä on liikaa linkkejä, jotka myös vanhentuvat nopeasti. Kirjanmerkkisivustojen paras ilo onkin nykyään haku muiden tägittämistä linkeistä, jos omista ei löydy.

Nautin verkon tuomista mahdollisuuksista. Kun haluan tietoa, käytän Googlea sen sijaan, että yrittäisin hakea haluamiani tiedon kirjahyllyni sekasotkusta. Englanninkielisiä termejä käännän Wikipediaa apuna käyttäen ja mielenkiintoisia blogikirjoituksia puzzleblogiini löydän parhaiten Googlen kuvahaulla. Jos Googlen täsmähaku ei tuota tyydyttävää tulosta, kysyn ystäviltäni Twitterillä, GTalkissa tai sähköpostilla. Hätätilanteessa turvaudun poikaani, joka on melkein valmis tietokonealan DI, joskin lopputulos useimmiten on toteamus: "miksi minä en tuota itse keksinyt".

Suurin ongelmani tällä hetkellä on tämä suomalainen kulttuuri, joka edelleen edellyttää minulta istumista kokouksissa ja seminaareissa ja turhien paperien suoltamista. Opetuksessani en papereita enää ole käyttänyt viiteen vuoteen. Kaikki muistiinpanoni ovat läppärissäni, joka kulkee mukana. Monisteet ovat opetusalustalla ja ATK-blogissanikin on jo jonkin verran aineistoa. Kokeet vielä monistan, sillä matikankokeen toteutus tietokoneella ei ole vielä avautunut minua tyydyttävällä tavalla.

Olen jo kauan sitten todennut, että tulevaisuuden suunnittelu pitkällä tähtäyksellä ei ole minulle henkisesti edullista. Elän siis korkeintaan viikkoa kerrallaan ja jos ei huvita työskennellä online, niin sitten en avaa konetta. Olen päättänyt keskittyä siihen, mikä milloinkin huvittaa. Työni edellyttää tiettyjen tuntien pitämistä, ja sen teen, mutta kaikkeen muuhun suhtaudun hauskana harrastuksena. Voisin kyllä hankkia kiireen ja paniikin verkko-opetuksen kehittämisestä, mutta olen jo kauan sitten todennut, että minun on hidastettava askeleitani, jotten pelottaisi muita. Yritän siis opettaa ja kannustaa kollegoita, pidän yhteyttä ystäviini ympäri maailmaa ja jos alkaa ahdistaa, kaivan esiin japanilaisen ristikon ja keskityn täysin sen ratkomiseen. Suosittelen muillekin!

Esimerkkiprojekteja

 Tehtävä: Tutustu esimerkkiprojekteihin ja arvioi niitä blogissasi.

Open University (UK) Open Content Initiative

Tarkastelin  projektia nimenomaan matikan opettajana ja tutustuin geometria -osioon. Sivut olivat upeasti tehtyjä ja käytössä oli myös Java -sovelluksia geometristen olioiden tarkasteluun. Selkeä ja mukavan oloinen, mutta minua jäi vaivaamaan se, mistä puhuin jo edellisessä kirjoituksessani; Kuvat oli valmiiksi piirretty, eikä opiskelija siis näe sen rakentumista.

Työkaluja oli käytössä mukavasti, mm. mahdollisuus videoneuvottelun varaamiseen, opintoryhmien perustaminen, omien tutosten nauhoitus ja muuta kivaa. Tosin oppimispäiväkirjojen mukaan sexytoys oli käynyt opiskelemassa, joten spammaajilta ei ole vältytty...

Näytti siis oikein hyvältä, mutta syvällisempi analyysi vaatisi omaa kokeilua.

Rice Connexions

Rakastuminen ensi silmäyksellä. Math Text Editor vangitsi heti katseeni ja hakusanalla mathematics uskomaton määrä tuloksia! Tätä on ehdottomasti kokeiltava. Modulit ovat vapaasti käytettävissä, joten parhaassa tapauksessa kaavat löytyvät valmiina ja omaksi panokseksi riittää tekstin suomentaminen.

MIT OpenCourseWare

MIT = Massachusetts Institute of Technology, ja sen huomaa tutkiessa tarjontaa matematiikassa. Suuntautuminen on insinöörimatematiikkaan ja sen hyöty sinällään on minulle aika pieni. Matemaattisten osioiden luku vaatii pitkälle edistynyttä oppijaa ja sivusto muistutti muutenkin yliopiston kurssisivustoa. Tylsähkö ja lay-outkin vähän vanhanaikainen ja sekava.  Jostain syystä en näe tätä oppilaita kutsuvana, vaan sinä pakollisena paikkana, josta kurssimateriaalit haetaan, luetaan ja tehtävät tehdään. Myös pdf-tiedostojen käyttö häiritsi. Jostain syystä ne ovat alkaneet ärsyttää...

LeMill.net

Hyvin kansainvälinen yhteisö. Suomalaisia juttuja aika vähän ja yhteisen kielen puuttuminen haittasi matematiikkalinkkejä. Ulkonäkö turhan blogimainen ja on harmillista kun teksti täyttää vain pienen alueen ruudun keskellä. Tutustuminen jäi lyhyehköksi, sillä huomenna näkyy olevan virtuaaliluento aiheesta.

OpenCourseWare Consortium

200 korkeakoulun yhteistyöprojekti. Loistavaa, mutta samalla masentavaa. Suomi loisti poissaolollaan. Toisaalta ei liene yllättävää. Sivusto vaadi englannin kielen käyttöä, mutta avoimuus ei liity suomalaisuuteen...

Avoimet oppimisympäristöt ja avoin lähdekoodi

Tehtävä: Lue Ilkka Tuomen raportin annetut luvut ja arvioi niitä blogissasi. (Yksi lähtökohta on esim. miettiä mikä nykyisessä työssäsi on avointa ja mikä avautumassa, näyttääkö Tuomen ennustus OER:ien vaikutuksesta toteutuvan ympärilläsi?) [Open Educational Resources: What they are and why do they matter? by Ilkka Tuomi]

Taas tuli lukiessa mieleen, miten erilainen oma opetusaineeni on muihin verrattuna. Matematiikka tieteenä on avoin. Tutkijoilla ei ole mitään syytä olla julkaisematta tuloksiaan, joskin puhun nyt tietenkin puhtaasta matematiikasta, en sovelletusta matematiikasta. Lisäksi matemaattisen tekstin tuottaminen on hankalaa, matemaattinen teksti on pelkistettyä ja vaikealukuista opiskelijoille. Opettajan rooli on hyvin usein oppikirjan tulkitsemista oppilaille ja siis eräänlaista koodinpurkua. Valmis teksti on kuin valmiiksi piirretty kuva, vaikka oppilaan pitäisi nähdä, miten se kuva on piirretty.

Avoimet lähdekoodit ja vapaat ohjelmistot

Kun minulla on mahdollisuus valita, käytän yleensä vapaasti saatavilla olevia ohjelmia. Asetan Firefoxin IE:n edelle jo käyttömukavuuden takia, käytän Skypeä mieluummin kuin konferenssityökaluja ja työsähköpostia ei kannata käyttää muuhun kuin työhön liittyviin asioihin, Gmail on paljon joustavampi.

Ongelmana on olla opettajana suuressa kaupungissa ja vieläpä aikuislukiossa, jonka vastuulla on etäopetus. Laite-ja ohjelmistohankinnat on kilpailutettava. Siinä sitten olet sitoutunut siihen, mitä kaupunki päättää hankkia! Koko Turun kaupungin ohjelmistopäivitykset on keskitetty IT-yksikölle ja opettajilla ei ole oikeutta asentaa koneisiin yhtikäs mitään. ATK-vastaavana tosin olen oikeutetussa asemassa ja pystyn asentamaan ilmaisohjelmistoja koneisiin, jotka eivät ole hallintoverkossa.

Oppimisympäristöä ei mitenkään pysty kutsumaan vapaaksi. Oppilaat tarvitsevat käyttäjätunnukset ja salasanat ja niitä eivät kaikki oppilaat tule koskaan edes hakeneeksi. Opettajia, joilla oikeudet tunnusten antamiseen on kolme! Onko se sitten ihme, ettei keskustelua saa käyntiin?

Ostetuissa ohjelmistoissa on kaiken kaikkiaan vakava ongelma, jota suuri osa opettajista ei edes tajua ongelmaksi. Tyypillistä on, että kouluun hankitaan Microsoftin selain ja Office-paketti ja Turulla on sopimus, jolla opettajat voivat hankkia ohjelmat lähes omakustannushintaan. Kukaan ei vain tunnu tajuavan, että oppilailla ei välttämättä ole mahdollisuutta hankkia samoja kalliita ohjelmia. Pitäisi muistaa, että kaikki verkkomateriaali pitäisi näkyä oikein kaikilla selaimilla ja että liitetiedostot pitäisi myös pystyä avaamaan jollain ohjelmalla. Office 2007 oli katastrofi. Edes vanhat Office-ohjelmat eivät pystyneet uusia avaamaan ilman lisäpalikkaa ja vasta viimeinen, alle vuoden vanha Open Office-sovellus kuulemma pystyy sen tekemään.

Ennen kuin päästään täysin avoimiin oppimisympäristöihin, on siis saatava aikaan yhtenäiset standardit, joita jokainen webbisivu ja ohjelmisto käyttää. Vieläkin törmää webbisivuihin, jotka eivät toimi Firefoxilla, mutta yhä useammin myös sivuja, joita IE ei susostu tulkitsemaan!

Oppimateriaalit ja aineistojen jakaminen

Oppimateriaalit ovat ongelmallinen juttu erityisesti matematiikassa. Oppikirjoja lukiotasolle ei vielä sähköisinä löydy suomeksi ja englanninkielisissä materiaaleissa sisältö ei vastaa suomalaisia opetussuunnelmia. Joillekin voi olla yllätys se, että kyseiset materiaalit ovat suurimmilta osin laajempia kuin tarvitaan, mutta vastaavasti kokonaisia osia puuttuu.

Oman materiaalin tuottamisessa ongelmana ovat tehtävät. Uusien tehtävien keksiminen tuntuu niin turhalta kun kirjat ovat hyviä tehtäviä täynnä. Tehtävien laatiminen ei ole triviaalia. Satunnaisilla luvuilla keksityt tehtävät osoittautuvat usein liian yksinkertaisiksi tai sitten niiden ratkaiseminen on käytännössä liian työlästä. Tehtävän laatiminen pitäisi aloittaa vastauksista, jotta tehtävästä tulisi hyvä.

Minulle ihanne olisi se, että tehtävät voisi kopioida, ja sitten itse laatia oman ratkaisunsa ja selityksensä. En ole vielä kertaakaan nähnyt malliratkaisua, joka tyydyttäisi minun ajatustani opetuksesta.

Suomalaisessa kulttuurissa itse tehdyn materiaalin jakaminen on harvinaista (vertaan nyt ulkomaisiin kontakteihini). En tiedä, onko syy kateus siitä, että joku toinen pääsisi helpommalla vai epävarmuus omasta osaamisesta arvostelun pelosta. Kumpikaan ei ole minua enää vähään aikaan vaivannut. Tiedän, että minun opetukseni erittäin todennäköisesti poikkeaa muista. Hyvä opettaja tekee muiden materiaaleihin muutoksia, niin että ne sopivat paremmin omaan tyyliin.

Matematiikan pedagogiikka on minulle entistä mystisempi ilmiö. Sitä yritettiin opettaa auskultionnin aikana ja aina silloin tällöin pulpahtelee uusia oppimistekniikoita, joita yritetään soveltaa myös matematiikkaan. Konstruktiivinen suuntaus on pahinta, mitä matematiikalle voi tehdä, sillä se vie viimeisenkin toivon lahjakkailta oppijoilta! Miksi pitäisi osata selittää, miten asian oppi tai yrittää opettaa muita? Yhteisöllinen oppiminen ei sovi kaikille eikä kaikkeen. Matematiikassa jos jossakin on oppilaalle myös annettava ilo älynväläyksistä. Voin kertoa, että tunne on aivan mahtava.

Useat vuodet opettajana ovat opettaneet minulle, että mikään systeemi ei tee autuaaksi. Opin koko ajan lisää erilaisista ajattelukuvioista ja niiden syntytekniikoista. Tehtäväkseni usein jää ajattelureitin paikkailu ja jopa yhden kuopan täyttö saattaa tehdä loppumatkasta helpon.

Mielestäni matematiikassa pelkät oppimateriaalit eivät riitä, joskin poikkeuksellisia oppilaita löytyy kyllä. Oppilas tarvitsee myös opettajaa tiedon tulkitsijana. Myös oppilaiden välisessä yhteistyössä opettajan pitäisi olla mukana valvomassa toimintaa. Ideaalitilanteessa opettajan ei tarvitse asioihin puuttua, mutta väärät päättelyketjut on tukahdutettava alkuunsa. Poisoppiminen on huomattavan vaikeaa!

Loppupäätelmä:

Ensimmäinen huomio: En ole tottunut tämäntyyppiseen kirjoittamiseen lainkaan! Todennäköisesti ajatukseni ovat sekavia ja jopa asiasta poikkeavia. Matemaatikoilla on paljon samaa putkinäköä kuin insinööreillä väitetään olevan.

Kirjoitukseni vaikuttaa aika pessimistiseltä. Sikäli se sitä onkin, että siihen minkä uskoisin voivani toteuttaa jo nyt, tarvitaan niin pitkä aika, että luultavasti olen jo eläkkeellä ennen kuin se sukupolvi, joka pitää sähköisiä välineitä itsestäänselvyytenä pääsee päättämään ja saa asiat kuntoon. Toivotaan parasta, sillä jos kehitysnopeus pysyy samanlaisena, voi tämäkin blogikirjoitus olla parin vuoden päästä naurettavan vanhentunut!