Sunday, October 18, 2009

Taustafilosofia

Tehtävät:
*Lue artikkelit valistuksesta, tieteen ideologiasta, kirjastoaatteesta, vapaasta sivistystyöstä ja vapaiden ohjelmistojen liikkeestä.
* Yritä osoittaa samankaltaisuuksia ja eroja aatteiden välillä.

Valistus oli 1700-luvun jälkipuoliskon eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti muun muassa järjen ja tiedon merkitystä. Ajatus oli saattaa maailma pois mystiikan ja jopa uskonnon ikeestä ja perustaa tiede pelkästään järjelle. Kirkko ja uskonto oli tarkasti kautta aikojen valvonut tieteen kehitystä.

Luonnontieteissä oltiin kuitenkin kehitytty aikaisempina vuosisatoina ja todellisuuskäsitys oli muuttunut, mullistajina mm. Galileo Galilei ja Isaac Newton. Koulutuksessa vaadittiin havaintoon ja kokemukseen perustuvaa opetusta, ammattikouluja ja käytännön harjoittelua, koulutuksen ulottamista alempiin yhteiskuntaryhmiin ja naisiin sekä aikuisten jatko-opetusta. Suomessa valistusaatteen uranuurtajia oli Anders (Antti) Chydenius, joka myös vaikutti kirjastoaatteen syntyyn.

Valistusaatteen leviämistä hidasti lukutaidon puute, mutta aatteen katsotaan vaikuttaneen muun muassa kansantaloustieteen, tilastotieteen, sosiologian, kokeellisen psykologian ja kulttuurihistorian syntymiseen.

Suomessa kirjaston alkuna voidaan pitää Turun kimnaasin noin 20 niteen kirjakokoelmaa, joka siirtyi Turun akatemialle tämän perustamisen yhteydessä vuonna 1640. Maan kaikkien kirjapainojen oli luovutettava yksi kappale kaikkia painamiaan teoksia maan yliopistoille, joihin myös Turun akatemia kuului. 1800-luvun alussa kirjaston kokoelmaan kuului noin 30 000 nidettä, mutta Turun palo tuhosi niteistä suurimman osan. Työ jouduttiin aloittamaan alusta ja lisäksi Turun akatemia siirrettiin Helsinkiin, ja sen nimeksi tuli Helsingin yliopisto. Kyseinen kirjasto on edelleen Helsingin yliopiston osa, mutta nimi muutettin Kansalliskirjastoksi 2006. Painotuotteiden lisäksi sinne kootaan kappaleet kaikista ääni- ja kuvatallenteista, CD-ROM-tallenteista sekä edustava otos verkkoaineistoista. Nykymuotoinen kaikille avoin paikallinen kirjastolaitos syntyi 1800-luvulla.

Kirjastot ovat suuren murroksen edessä, kun painettu materiaali vähenee koko ajan, ja tieto siirtyy verkkoon. Teosten kopiointi on helppoa ja siirto paikasta toiseen digitaalisessa muodossa vaivatonta. Tilantarve pienenee, kun materiaaleista tehdään digitaaliset kopiot, mutta toisaalta ollaan vakavalla törmäyskurssilla tekijänoikeussäädöksien kanssa.

Vapaa sivistystyö tarkoittaa Suomessa työväen- ja kansalaisopistoja. Näissä opetus on lähinnä harrastuspohjaista eikä opetus johda akateemisiin opintoihin. Samanlaisia kouluja aikuisille löytyy muista pohjoismaista, Saksasta ja Itävallasta.

Ideana aikuisten kouluttamisessa on nykyään tärkeäksi noussut ajatus elinikäisestä oppimisesta. Yhteiskunta muuttuu teknologian kehityksen vuoksi hyvin nopeasti ja ammattien luonne muuttuu. Jotkut ammateista katoavat täysin ja muissakin tarvitaan jatkuvaa lisäkoulutusta.

Vapaan sivistystyön lisäksi koulutusta järjestävät ammatilliset kurssikeskukset, jotka järjestävät koulutusta joko työn antajien tilaamana tai uudelleenkoulutuksena työttömille työvoimahallinnon alaisena. Jostain syystä aikuiskoulutuksesta puhuttaessa jätetään usein mainitsematta aikuislukiot, jotka jopa tarjoavat mahdollisuuden jatko-opinnoille yliopistoissa. Ei ole mitenkään tavatonta, että nuoruudessa akateeminen ura ei ole kiinnostanut, mutta ikävuosien kertyessä koulutuksen tärkeys ja jopa ammatin täydellinen vaihto tulee mieleen.

Vapailla ohjelmistoilla tarkoitetaan ohjelmia, joita voi vapaasti levittää ja jopa tehdä muutoksia, lisäyksiä ja laajennuksia, jos lähdekoodi on vapaa. Vapaat ohjelmat voidaan jakaa kahteen luokkaan; copyleft-lisenssit vaativat, että ohjelman levittäminen edelleen on tehtävä alkuperäisin ehdoin. Ei-copyleft-lisenssit eivät aseta vaatimuksia muokattujen versioiden julkaisulle, jolloin omille muokatuille versioille saa halutessaan määrätä kopiointikiellon tai muita rajoituksia.

Vapaiden ohjelmistojen liike vaatii vapaata lähdekoodia kaikkiin ohjelmistoihin ja ohjelmien vapaata levittämistä. Liikkeen mielestä maksullisten ohjelmistojen kehittäminen on moraalisesti arvelluttavaa. Tuorein esimerkki liikkeen vaikutuksesta lienee Ruotsissa käyty Pirate Bay -oikeudenkäynti tekijänoikeusrikkomuksen sallimisesta mahdollistamalla vertaisverkko, jossa osapuolet pystyivä jakamaan ohjelmia ja muita digitaalisia materiaaleja toisilleen.

Tieteen ideologian linkki koskee metaforaa "Dwarfs standing on the shoulders of giants", joka tarkoittaa suurinpiirtein sitä, että tiede edistyy, kun tutkijat ymmärtävät ja jalostavat huomattavien menneiden ajattelijoiden töitä.

Matematiikassa on itsestään selvää, että kaikki pohjautuu aikaisempien matemaatikkojen töihin, eikä heidän tarvitse edes olla jättiläisiä. Jo olemassa olevan tiedon määrä on valtava ja yhden ihmisen ikä ei riittäisi aloittamaan alusta. Tietenkin me pienet kääpiöt näemme kauemmas, sillä meillä on käytössämme kaikki mahdolliset tulokset, jotka matemaattinen yhteisö on jo oikeaksi havainnut.

Olen viime aikoina joutunut usein selittämään matematiikan ja muiden, "pohdiskelevien" tieteiden välistä eroa ja todennut, että minun on yhtä vaikea ymmärtää niiden filosofiaa, kuin muiden matematiikan eksaktiutta, selkeyttä ja tarkkaa rakennetta. Matematiikassa on olemassa oikea ja väärä, muissa tieteissä niistäkin voidaan kiistellä. Minun on vaikea ymmärtää sitä, missä kulkee raja tieteen ja tavallisen pohdiskelun välillä esimerkiksi yhteiskuntatieteissä. Matemaattinen tieto on aina avointa. Tulokset julkaistaan matemaattisissa aikakauslehdissä tai yliopistojen julkaisuina. Julkaistavat kirjat ovat lähes poikkeuksetta oppikirjoja.

Matematiikan opetuksessa sisältö sinänsä ei ole tekijänoikeuden kohteena, vaan oppikirjat joita käytämme. Voin aivan vapaasti levittää kaavoja ja ratkaisumenetelmiä, koska ne ovat yhteistä omaisuutta. Esitystapa on ollut ja tulee aina olemaan omani ja valitettavasti pojautuu omien aivojeni rakenteeseen ja siihen, miten asiat lienen joskus itse oppinut. Tehtävät, joita oppimateriaaleista löytyy, ovat sen sijaan tekijänoikeuden alaisia ja harjoituskirjojen kaikki kopiointi on kielletty.

Opetuksessa en ole koskaan ajatellut olevani oppilaitteni yläpuolella. Olen kyllä tietyllä tavalla se jättiläinen joka kannattelee oppilaita harteillaan, mutta myönnän auliisti, että silloin tällöin se kääpiö siellä harteilla osaakin katsoa suuntaan, jota en ole itse koskaan nähnyt. Vuosien jälkeen käytetty esimerkki saakin yht'äkkiä oivallisen, nerokkaan ratkaisun. Ne ovat hetkiä, jonka takia vielä lienen opettaja.

Valistus esitti ajatuksen kaikkien kouluttamisesta ja sitähän sovelletaan Suomessa hyvin tuloksin, ainakin jos PISA-tutkimusta pidetään sen mittarina. Mielestäni tasa-arvossa on kuitenkin menty liiankin pitkälle. Oppilaat, joiden aivot ovat matemaattisesti virittyneet, eivät saa nykyisessä koululaitoksella ja käytetyillä menetelmillä sitä, mitä he haluaisivat. En hyväksy ajatusta, että joidenkin pitää tasa-arvon nimissä jarrutella edistymistään. Apuopettaja-ajatuskaan ei ole reilu sellaiselle, joka haluaisi oppia lisää. Edistyneet verkkomateriaalit voisivat auttaa tässä.

Kaiken kaikkiaan nykyinen ympäristömme on muuttunut niin, että koko ajattelu koskien tekijänoikeuksia, kirjojen ja sanomalehtien painamista ja musiikkiteollisuutta pitäisi aloittaa alusta sen sijaan, että yritetään sovittaa niitä vanhoihin säännöksiin. Esimerkiksi kummallisista säännöistä otan Suomessa CD- ja DVD-aihioista perittävän ns. "kasettimaksun". Kasettiaikana tilanne varmaan olikin se, että suurin osa tyhjistä kaseteista käytettiin musiikin nauhoittamiseen. Kuitenkin olen polttanut satoja CD-levyjä, jotka sisältävät tietokoneeni turvakopioita ja tiedostoja, jotka on ollut pakko siirtää pois tietokoneen kovalevyltä tilaa viemästä. Oikeus tiedostoihin on siis ollut minun.

Oppikirjoja kulutetaan valtavat määrät ja uusia parannettuja oppikirjoja julkaistaan noin kolmen vuoden välein vaikka opetussuunnitelmassa ei olisi edes tapahtunut muutosta. Kierrättäminen erityisesti matematiikan kirjojen kohdalla ei oikein onnistu vaihtuneitten tehtävänumeroitten takia. Vain harva säästää koulukirjojaan koulun loputtua ja niistä syntyvä ongelmajäte ei sovi kestävään kehitykseen. Vaikka Suomessa elektroniset lukulaitteet eivät vielä ole saavuttaneet jalansijaa, on tulevaisuudessa varmasti edessä niiden käyttö oppikirjojen sijaan.

Sanomalehdet uhkailevat siirtyvänsä maksullisiin nettilehtiin. Ihmettelen miten se tulee onnistumaan. Jos jopa minun ikäiseni yli viisikymppinen on siirtynyt lukemaan lehtensä pelkästään verkossa, voi vain kuvitella miten nykyinen digitaalisukupolvi tulee käyttäytymään. Jos suomenkielisiä julkaisuja ei löydy, voi jopa tapahtua siirtyminen englanninkielisiin julkaisuihin.

Ratkaisuja tuskin on kenelläkään, mutta varmaa on, että menestyjät tulevat olemaan ne, jotka lähtevät avoimien ympäristöjen pohjalta. Tiukka omassa ideassa pitäytyminen ja sen toteuttaminen ei tule toimimaan nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kehitys tarvitsee kaikkien osapuolten panosta.

Kantavana ajatuksena kaikissa käsitellyissä aatteissa on tiedon vapaa saanti. Se, miten vapaus toteutetaan vaihtelee aatteitten välillä. Täydelliseen vapauteen tuskin päästään, mutta verkossa vappasti luettavissa oleva materiaali on askel hyvään suuntaan. Suomessa kuitenkin tarvitaan asennemuutos verkkoa kohtaan. Vanhempi sukupolvi näkee verkon uhkana, ei välineenä tiedon saamiseksi.

1 comment:

teromakotero said...

En ollut tullut ajatelleeksi sitä, että matematiikka toimii noin avoimesti tieteenä. Sehän voisi hyvin olla esimerkkinä muille tieteille. On todella kummallista, että joku voi omia itselleen oikeudet tietoon, johon hän itseasiassa on vain lisännyt uuden sovelluksen vanhalle perustalle. Tuskin hän maksaa kenellekkään niistä, joiden työlle hänen omansa perustuu, senttiäkään.

Olen siinä käsityksessä, että Yhdysvalloissa joissakin kouluissa ollaan jo siirrytty oppikirjoista verkkomateriaaleihin. Tämä on vain muistikuva, mutta varmasti joku joukoistamme muistaa tarkat faktat tästäkin asiasta.

Olen myös ehdottomasti samaa mieltä siitä, että tekijänoikeusasioissa pitäisi puhaltaa peli poikki ja miettiä koko juttu uusiksi. Tekijänoikeuksien pitäisi palata alkuperäiseen ideaansa luovuuden ja avoimuuden lisääjänä.

Tällä hetkellä tiukkojen tekijänoikeuksien asiaa tuntuu kaikista kiihkeimmin ajavan välilliset hyötyjät, kuten viihdeteollisuus, eivätkä luovat henkilöt itse.