Leenan oppiblogi

Ensimmänen päivä iPadia opetellessa

2011-02-23T02:38:00.000-08:00

Sain eilen koulun iPadin koekäyttöön. Tarkoitukseni on tutkia sopiiko iPad välineeksi opiskelijoille varsinkin ajatellen tulevaa tietokonetta näyttävää ylioppilastutkintoa.

Ensimmäinen hämmästyttävä seikka oli käytön aloitus! Jotta iPadin sai auki, oli ladattava iTunes tietokoneelle, yhdistettävä iPad johdolla koneeseen ja noudatettava ohjeita. Sinänsä kyllä helppoa, mutta olen väitellyt iTunesin lataamista. Tosin kanadalainen ystäväni kehui, että hänestä iTunes on paras musiikin hallintaan. Hän ei siis osta musiikkia iTunesin kautta, vaan käyttää sitä organisointiin ja kuuntelemiseen.

Peruskäyttö oli suhteellisen selvää, ehkä siksi että olen jo tottunut Nokian N900 kosketuspuhelimeen ja opettanut androidin vastaavaa aviomiehelleni. Outoja juttuja tuli kuitenkin vastaan. Valikoiden puute häiritsi Windowsiin tottunutta. Windowsissa niitä on ihan liikaakin ja osa minun tarvitsemistani on jopa piilotettu, mutta mitä teet kun ei ole mitään mitä valita. En ole vieläkään oikein tottunut siihen, että sovelluksista vain lähdetään painamalla koti - nappulaa. Missä on minun ruksini, jota haluan painaa!

Laitteessa on päällä ennakoiva tekstinsyöttö ja oletuskieli on suomi. Ennakointi toimii vain vastoin minun ennakko-odotustani. Jos ehdotus ilmestyy ruutuun ja se on mielestäni väärä, niin minun on hylättävä se. Sieltä se minun ruksini viimein löytyi. Jos unohdan painaa sitä, tekstini muuttuu todella oudoksi. Erityisesti ongelmia syntyi, kun sekoitin englanninkielen vielä mukaan. Ennakoivaa tekstinsyöttöä olen käyttänyt aikaisemmin useassakin Nokian puhelimessa, mutta siellä minun pitää hyväksyä ehdotus. Jos jatkan näppäilyä, ehdotus jää omaan arvoonsa.

Näppituntuma on vielä hakusessa. Selaillessani verkkosivuja jokin sana, kappale tai koko sivu saattaa muuttua siniseksi ja näyttöön ilmestyy musta kupla, jossa lukee kopioi. Kaipa se tuntuma sieltä lopulta löytyy, mutta on mielenkiintoista tutkia löytyykö se toiminto kun oikeasi tarvitsen sitä. Tekstien korjauksessakin on ongelmia, sillä napsauttaminen juuri oikeaan paikkaan ei olekaan helppoa. Pystyn poistamaan tekstiä takaisinpäinnappulaa käyttäen, mutta deleteä en ole löytänyt.

Aplikaatioiden määrä on iPadin vahvuus, kertovat iFanit. Minulle määrä oli ehdottomasti kauhistus. Mistä ihmeestä löydän sellaiset, joista todella hyötyisin? Minulla on pitkä lista linkkejä ja blogiposteja aiheesta, joten pitänee seuraavaksi käydä niiden kimppuun. Kokeilin muutamia matemaattisia ilmaisversioita, jotka tietenkin osoittautuivat maksullisten versioitten riisutuiksi versioiksi. Mikään niistä ei vakuuttanut minua vielä sen vertaa, että haluaisin kokeilla koko versiota. Ilmeisesti on siis syytä etsiä myös arvosteluja eri sovellusten toimivuudesta.

Twitter on kiva iPadilla, samoin Facebook. Angry Birdsiä on kiva pelata, mutta esimerkiksi Digg, joka kuuluuu päivittäisiin rutiineihini, ei toimi toivotulla tavalla. Digg tarjoaa myös mobiiliversion, mutta se on aika pelkistetty eikä siis tyydytä tarpeitani. Flash-tukea ei ole, enkä siis pääse pelaamaan japanilaisia ristikoitani ainakaan vielä. Muistiinpano-ohjelmaa kokeilin ja se on ihan hyvä, paitsi jos haluaisin käyttää vapaapiirtoa. Kirjoittele nyt sormellasi tälle pienelle alueelle. Hassua on se, että pystyn tekemään parempia muistiinpanoja Nokiallani. Nokiassa on resistiivinen näyttö ja voin siis käyttää muovista kynää tai kynttäni apuna, kun taas iPadin näyttö on kapasistiivinen ja reagoi vain sormen kosketukseen. Tarvitsisin siis teroitetut sormet. Matikanope ihan oikeasti tarvitsee kynääkin joskus muistiinpanojen tekoon.

Olen nyt vuoden käyttänyt Smart boardia ja sen käyttö on todella mukavaa. Kunpa saisin sen pienoiskoossa mukaan otettavaksi!

Siirtyminen tässä kirjoituksessa rivinsä toiselle onnistuu todella huonosti. En löydä tästä näppäimistöstä mitään tapaa siirtyä riviltä toiselle. Täytynee siis siirtyä varsinaiselle tietokoneelle korjaamaan virheet. Lopussa olevat iPadin ehdottamat herkuttelu sormet onneksi havaitsin ja onnistuin korjaamaan. Herkuttelusormet minulta kyllä löytyy :)

Matematiikka, sosiaalinen media ja minä

2011-01-02T02:16:00.000-08:00

Kolmen ja puolen vuoden nettiläsnäolon jälkeen olen nyt noin vuoden perehtynyt sosiaalisen median käyttöön opetuksessa ajatellen nimenomaan omaa opetustani. Kuvittelin alunperin tilannetta helpoksi, olihan minulla jo vuosien kokemus sosiaalisen median työkalujen käytöstä kansainvälisillä sivustoilla. Kuinka väärässä olinkaan!

Suurin vaikeus on tietenkin opettamani aine, matematiikka. Näihin asti esteenä on ollut matemaattisen tekstin vaikeus. Minä pystyisin kyllä kirjoittamaan matematiikkaa verkkoonkin, mutta miten oppilaat pystyisivät siihen? Toisaalta matemaattinen teksti näyttää toivottoman tylsältä. LateX on matematiikassa käytetty ja nimenomaan siihen kehitetty ladontajärjestelmä ja sillä tuotettu teksti on helppolukuista ja kaunista, mutta lukeminen ei siltikään ole opiskelijalle yksinkertainen juttu. Matematiikka näyttää paljon paremmalta käsin kirjoitettuna.

Matematiikan omaleimaisuus

Matematiikka on kuitenkin oppiaineena ja tieteenä hyvin erilainen kuin kaikki humanistiset tieteet. Olen seurannut useita seminaareja, blogeja, keskusteluja ja työryhmien raportteja sosiaalisen median käytöstä opetuksessa ja huomannut viimein, että koko matemaattinen kulttuuri ja matemaattinen mielenlaatu on jotain sellaista, mitä on vaikea ei-matemaatikolle selittää!

Sosiaalisen median keskusteluissa usein esille tulevat käsitteet tiede ja tieto, tiedon kyseenalaistaminen ja informaatioähky. Kaikki nämä keskustelut saivat minut ensin hämmennyksiin, kunnes lopulta ymmärsin tieteiden eron. Matematiikkaa ei kyseenalaisteta! Kaikki pohjana käytetty tieto on matemaattisesti todistettua, eikä ole tarkoitus, että opiskelijat ryhtyisivät kumoamaan näitä todistuksia. Uutta tietoa luodaan aina vanhan pohjalle ja aidon tiedon statuksen se saa vasta, kun tulokset on todistettu yhtäpitäviksi aikaisemman teorian kanssa. Informaatioähkyä en pysty matematiikassa edes kuvittelemaan. Matemaattinen mieli oppii hyvin nopeasti erottamaan oleellisen epäoleellisesta teorioita tutkiessaan.

Konstruktivismi

Nykyisin vallalla oleva oppimiskäsitys on konstruktivismi, joka

korostaa, että oppilas muokkaa tietoa aktiivisesti ja omaehtoisesti. Lisäksi konstruktiiviseen ajatusmallin mukaan oppilaan aikaisemmat kokemukset vaikuttavat oppimisprosessiin.

Matematiikassa voidaan puhua tiedon muokkauksesta ainoastaan ongelmanratkaisun yhteydessä. Mielestäni kuitenkin oppilaan on tunnettava työkalut, ennenkuin oikeaan ongelmanratkaisuun voi päästä. On kyllä niitäkin oppilaita, jotka jo yhdestä esimerkistä pystyvät päättelemään yleisen kokonaisuuden, mutta näitä oppilaita on erittäin vähän. Oppilas saattaa kyllä luulla ymmärtävänsä pohjalla olevan menetelmän, mutta on olemassa suuri vaara, että teoria on väärä. Näiden itse kehitettyjen väärien menetelmien poisoppiminen onkin sitten jo aika vaikeaa.

Konstruktivismiin liittyvät läheisesti ryhmätyöt ja oppilaiden yhteistyö ongelmanratkaisussa. Matematiikan peruskoulutuksessa tämä menetelmä jättää kuitenkin suuren osan oppilaista vaille sitä tyydytystä, minkä matemaattinen ongelmanratkaisu antaa. Ryhmät pitäisi tasa-arvon nimissä valita täysin satunnaisesti ja mahdollisimman heterogeenisiksi. Ryhmän lahjakkain oppilas kärsii eniten. Jos muu osa ryhmästä ei saa ongelmasta kiinni, tämä tuleva matemaatikko joutuu apuopettajan asemaan ja loppujen lopuksi selittää muille miten ongelman ratkaisu löytyy. Jos ryhmästä löytyy oppilaita, joilla on ajatuksia ongelman selvittämisestä, lahjakas on yleensä oppinut pitämään suunsa kiinni. Ratkaisu etenee, lahjakas saattaa sanoa sanasen siellä, toisen täällä, mutta suuren osan ajasta hän joutuu kyllästyneenä pohdiskelemaan tuleeko hommasta jotain. Ryhmän heikoin ei kummassakaan tapauksessa opi yhtään mitään. Edellytys sille, että hän oppisi jotain olisi se, että ryhmästä löytyisi oppilas, joka osaa selittää ratkaisun kulun yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi. Aikamoinen visio, sillä useimmiten korkeasti koulutetulle opettajallekaan se ei ole helppoa.

Myytit

Matematiikan opetuksen tarkoituksena ei ole opettaa oppilaille valtavaa määrää kaavoja ja algoritmisia menetelmiä, joilla ongelmat ratkaistaan. Matematiikan opetuksen tarkoitus on saada oppilaat ymmärtämään! Kun oppilas tajuaa ajatuksen menetelmän takana, hän pystyy käyttämään samaa menetelmää erilaisissa yhteyksissä. Matematiikka on laiskojen ihmisten tiede; ulkoa opeteltavaa ei paljonkaan ole ja ongelmien ratkaisu pyritään tekemään lyhyintä reittiä käyttäen. Suuri osa ratkaisuprosessista tapahtuu siis kunkin ratkaisijan aivoissa.

Usein kuulee oppilaan toteavan, että hän ei ole koskaan ollut hyvä matematiikassa, ja ympäristö tuntuu aktiivisesti tukevan tätä käsitystä. On siis täysin hyväksyttävää, että kaikista ei ole matemaattisten ongelmien ratkaisijoiksi. Minä en tähän teoriaan usko. Jotkut oppivat lukemaan myöhemmin ja hitaammin kuin muut, miksi sitten matemaattinen ajattelutapa ei voisi toimia samalla tavoin.

"Matemaattisen herätyksen" voi saada missä vaiheessa tahansa. Olen nähnyt oppilaita, joilla se tapahtuu lukiossa ja olen tavannut henkilön, jolla se tapahtui vasta yliopistossa. Oman herätykseni koin neljännellä luokalla oppikoulussa, jolloin siihen asti irrallisilta tuntuvat palaset yht'äkkiä loksahtivat paikoilleen. Sen jälkeen opetuksella ei enää ollutkaan minulle kovin paljon annettavaa. Pystyin selvittämään asiat aivan yhtä hyvin kirjoista.

Matemaatikon elämää

Teoria matemaattisista ja ei-matemaattisista ihmisistä on leimannut minut. Jokaiselle oma tieteenala on tietysti rakkain, mutta matemaattinen mielenlaatuni ei silti ole erottanut minua oikeasta elämästä. Toimintaani ohjaa logiikka, mutta usein tuntuu siltä että muiden ihmisten mielestä matemaatikon logiikka on jotain käsittämätöntä eikä sitä voi soveltaa käytännön tilanteisiin. Myönnän, että ryhmätyöhön minusta ei oikeastaan ole. Olen tottunut hahmottamaan ratkaisut itse ja usein valitettavasti kokenut, että tarjoamani ratkaisu ei avaudu toisille ennenkuin pitkän keskustelun jälkeen, jolloin on käyty läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaihtoehdot ja todettu, että ajatushan oli sittenkin ihan hyvä. Vaikka opettaja olenkin, en siis osaa omien johtopäätösteni syntyä selittää uskottavasti.

Olen valmis yhdistämään sosiaalisen median opetukseeni ja olen sitä jo jonkin verran tehnytkin. Yleiset neuvot, joita sosiaalisen median opetuskäytön asiantuntijat antavat, ovat kuitenkin minulle aika hyödyttömiä. Pääpaino neuvoissa liittyy pedagogiikkaan, ja matematiikan opetus ei toimi reaaliaineiden tai kielten pedagogisia neuvoja noudattamalla. Olen edelleen sitä mieltä, että matematiikan opettajan suurin vahvuus on aineen tuntemus. Vain ymmärtämällä matematiikan olemuksen voin yrittää saada muutkin ymmärtämään, mistä matematiikassa oikein on kyse ja miten sitä käytetään. Pedagogiset temppukokoelmat eivät sovellu sellaisenaan jokaiselle oppilaalle. Suuri haasteeni on saada selville, miten oppilas hahmottaa matemaattisia käsitteitä ja ohjata häntä sen perusteella.

Tunnista oppilaasi

Toivon, että opettajat oppivat huomaamaan oppilaiden joukossa erityisesti ne matemaattisesti lahjakkaat oppilaat. Joukossa on nimittäin niitäkin, jotka ovat sokaistuneet matematiikan selkeydestä, eivätkä enää näe järkeä muissa oppiaineissa. Lahjakas lapsi ja nuori tarvitsee apua siinä missä oppimisvaikeuksista kärsiväkin. Lahjakkaat lapset Suomessa jätetään kovin yksin. Emmehän me oikestaan saisi edes tunnustaa, että heitä on olemassa.

XKCD A webcomic of romance, sarcasm, math, and language.

Elinikäistä oppimista

2010-06-18T08:27:00.000-07:00

Lähes vuosi on kulunut siitä, kun aloitin tämän blogin. Mikään aikaisemmista blogeistani ei oikein sopinut kurssiblogiksi silloin. Vuoden olen nyt viettänyt suomalaista verkkomediaa tutkiskellen, eikä matka ole ollut helppo. Aloitin somen aktiivikäyttäjänä 2007, mutta kansainvälisesti käyttäen englantia. Kun nyt vihdoin pääsin kesälomalle, alan vähitellen purkaa kokemuksiani ja ajatuksiani.

Blogillani on myös uusi ilme, joka tosin on tässä vaiheessa kokeilu. Suunnittelu on tehty Bloggerin uudella Template Designerilla.

Kuva sivustolta Opettajan Tehosalkku vuodesta 2003, Teknillisen korkeakoulun sivusto opettajan ja oppimisen tueksi. Loistavaa pohdintaa matikan opetuksesta.

Videot verkossa

2009-11-22T12:07:00.000-08:00

Tehtävät:

Etsi hyödyllinen tai mielenkiintoinen video tai videoita yllämainituista lähteistä ja upota (embed) se tai ne blogiisi. Videon upottaminen on yksinkertainen tapa toistattaa video omassa blogissasi joutumatta ylläpitämään isoa videotiedostoa. Löydettyäsi sopivan videon, etsi sivulta "embed"-nappia tai tekstikenttää, jossa embed-koodi on. Kopioi tämä koodi blogikirjoitukseesi ja videon pitäisi näkyä.
Luo oma video käyttäen linkitettyjä ohjeita ja julkaise se sopivassa palvelussa. Vaihtoehtoisesti etsi joku mielenkiintoinen video jossa on sallivat tekijänoikeudet ja tekstitä se suomeksi tai suomesta englanniksi.
Pohdintaa blogikirjoitukseen: Monissa edellämainituista videopalveluista ei voi vaikuttaa lähettämänsä videon lisenssiin ja käyttöoikeuksiin. Joissakin voi. Käy läpi videopalveluita, vertaile ja pohdi vaikuttaako tämä todelliseen käyttöön. Jos löytäisit videon, jonka osia haluaisit käyttää omassa oppimateriaalissa (oletetaan että levität sitä verkkovideona), mutta tätä videota ei ole julkaistu avoimella lisenssillä, miten toimisit?

Viime viikon podcast-tehtävä kohtasi odottamattoman ongelman ja hyppäsin toistaiseksi sen yli. Tässä tehtävässä päätin lyödä useamman kärpäsen yhdellä iskulla. Seuraava video on itsekuvaamani, ja julkaistu 2,5 vuotta sitten ensimmäisessä ja tärkeimmässä blogissani jota pidän harrastuksen takia ja siksi se on minulle se rakkain. YouTube on videon latauksen jälkeen kehittynyt huomattavasti ja lisäsin siihen nyt puhekuplat.

Toinen esimerkkini on myös omatekoinen. ja julkaistu molemmissa blogeissani. Japanilaisia ristikoita en pysty tarpeeksi hehkuttamaan :)

Videopalvelu on ScreenToaster. Nauhoitus on omalta työpöydältäni. Äänen voi myös lisätä nauhoittaessa ja videon voi julkaista halutessaan YouTubessa. Ääntä en lisännyt sillä kynnys englanninkielen lausumisessa oli vielä liian suuri. Teen kyllä senkin vielä joskus.

Free online screen recorder

Palvelun kehittely on vielä kesken. Laatu on kuitenkin loistava verrattuna muihin yritelmiini.

Pohdiskeluni koskee näitä kahta käyttämääni palvelua. Kummassakin on mahdollisuus valita videolle vaihtoehdot Public ja Private. Lisäksi YouTube antaa mahdollisuuden kieltää embed -koodin. Asian voi mielestäni tulkita niin, että videoita joissa koodi on, voi käyttää. Toinen juttu sitten on se, onko lataajalla lupa julkaista video. Jos ei ole, ja tekijänoikeuden haltija tekee ilmoituksen, video poistetaan ja samalla se tietysti häviää paikoista jonne sen olen embeddannut.

Jos löytäisin YouTubesta videon jota haluaisin miksata, toimintamalli on helppo. YouTube on myös sosiaalinen verkko siinä missä muutkin sosiaaliset sivustot. Tässä esimerkiksi linkki Minun kanavalleni. Minulla on tilauksia, tilaajia ja ystäviä. Ystäville voi lähettää Inboxin kautta postia. Jos kyseinen henkilö ei halua ystäväksi, pyynnön voi jättää kanavallekin kommentteihin. Yhteyden yleensä saa. Jos vastaus on ei, asia on selvä.

Valokuvat verkossa

2009-11-08T13:17:00.000-08:00

Tehtävät:

* Kirjoita yksi (1) blogikirjoitus ja lisäksi pääset ottamaan ja käsittelemään kuvia

* Tutustu lähdemateriaaleihin ja vilkaise ylläolevia linkkejä.

* Käytä/lainaa digikameraa ja ota kuvia kotikaupungistasi. Valitse yksi tai kaksi kuvaa joita voisi käyttää oppiresurssina.

* Jälkikäsittele kuvia "Kuinka ottaa parempia kuvia?" linkkien ohjeiden mukaan. Rajaa, korjaa aukko, valkotasapaino, väritys, tarvittaessa terävöinti. Tarvittavia työkaluja löydät "Kuinka parannella digikuvia?"-linkeistä.

* Liity Flickr:iin ja lataa kuvasi sinne. Lisää kuviin kuvaavat tagit, sijoita ne kartalle ja julkaise ne Creative Commons-lisenssillä.

* Yritä viedä yksi kuva Wikimedia Commonsiin tai LeMilliin.

* Etsi kuvia kotikaupungistasi Wikimedia Commonsista ja Flickr:stä. Löytyikö lähettämäsi kaltaisia kuvia? Ovatko ne julkaistu avoimilla lisensseillä, saako niitä käyttää?

* Kirjoita blogiisi yhteenveto siitä miten kuvien jakaminen toimi sinulle. Lisää postiin linkit lähettämiisi ja löytämiisi kuviin.

Tämänkertainen tehtävä oli hyvin tuttua. Ensinnäkin olin opiskeluaikana valokuvausliikkeessä töissä ja harrastin valokuvausta. Kuvan asettelu jo kuvausvaiheessa on siis tuttu juttu. Nykyään perheessä digikameraa käyttävät muut enemmän kuin minä ja olen joakus miettinytkin, miksi taustaa tulee mukaan aina liikaa, kohteesta puuttuu osa tai muuta mukavaa. Kuvia kerääntyy ja kukaan ei sitten koskaan tule heitettyä pois.

Mielestäni kännykkäkamerat ja perusdigit eivät riitä vakavaan valokuvaukseen. Hankintalistalla on järjestelmädigikamera, mutta toisaalta lomakuvien ottoon sellainen on aika iso ja epämukava kantaa. Suureksi ärsytyksekseni digikameroiden mainoksissa suurin valtti tuntuu olevan megapikselien määrä. Se ei ole niinkään oleellinen vaan käytetty optiikka ja siitä taas ei puhuta juuri mitään.

Tehtävänanto ei osunut matematiikan opettajan kohdalla ihan nappiin. Kyllä Turusta tietenkin löytyy matematiikkaan sopivia kuvia, mutta en voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi ja ottaa käyttöön viimekesäistä kuvaa lomamatkalta Zürichin lentokentältä. Loistavaa geometrista taidetta. Tässä alkuperäinen kuva.

Tässä käsitelty kuva, jota napsauttamalla pääsee Flickriin.

Creative Commons tagilla mathematics oli hyvin pieni verrattuna kaikkin kyseisellä lisenssillä julkaistuihin kuviin. Löytyipä sieltä kuitenkin loistava kuva, joka on esimerkki luonnosta löytyvistä Fibonaccin lukujonoista ja fraktaaleista (englanninkielinen Wikipedia, suomen vastaava oli tynkä).

Turusta löytyisi kyllä samaan aiheeseen liityvä kohde, Turun energialaitoksen piippu. Kohteessa on se paha vika, että kuva pitäisi ottaa pimeässä, jotta siitä tulisi vaikuttava. Minun laitteillani se ei onnistu.

Kuvan käsittelyn tein Paintshop Pro X:llä. Tämä oli helppo tapaus, olen jonkin verran harrastanut tarkempaakin valokuvan korjausta. Itse asiassa olen jopa kirjoittanut opetusblogiini jutun aiheesta. Flickriin olen liittynyt jo aiemmin. Lisenssin antaminen sujui helposti mutta Yahoon kartasta en pitänyt. Yleensä käytänkin Picasaa, jonka toiminnot ovat mielestäni mukavampia ja joka käyttää Google Mapsia. Sama kuva tosin käsittelemättömänä siellä. Lisenssi siellä nyt on turha sikäli, että albumi on niin sanotusti "ei-listattu".

Wikimedia Commonsin ja LeMillin jätin tällä kertaa väliin. Kuva vaatisi jonkin taustatehtävän tai jotakin ollakseen varsinaisesti hyödyllinen.

Wikipedia ja Wikimedia

2009-11-08T11:10:00.000-08:00

Tehtävät:

* Kirjoita yksi (1) blogikirjoitus
* Lue artikkelit Wikipediasta ja tutustu Wikimedian muihin projekteihin.
* Blogikirjoituksesi pitäisi käsitellä Wikimedian projekteja ja/tai Wikipediaa.
* Yritä pohtia millainen vaikutus vapaalla kulttuurilla ja Wikimedian liikkeillä on tulevaisuudessa oppiresursseihin ja koulutukseen yleensä.

Wikipedia on ollut minulle tuttu jo pitkään. Jo ennen liittymistäni sosiaalisen median kiemuroihin käytin sitä useasti tavallisen tietosanakirjan sijasta. Useimmiten hakiessani esimerkiksi henkilötietoja, kuten syntymä- ja kuolinvuosia, havaitsin, että Wikipediasta tiedon sai nopeimmin. Vaikka kyseisellä henkilöllä olisi kotisivu, niin sieltä tietoa on vaikea löytää, mikäli sitä löytää ollenkaan. Nykyään Google yleensä jo tarjoaa Wikipediaa heti listan alkupäässä ja tarkistan sen ensimmäiseksi. Tosin joskus artikkeli osoittautuu tyngäksi, eli tietoa ei ole paljoa otsikon lisäksi. Artikkeli siis odottaa editoijaa.

Nykyisin käytän Wikipediaa usein hyväksi käännöksissä. Pidän englanninkielistä blogia ja joskus minulla ei ole mitään havaintoa, minkälainen englanninkielinen käännös puhtaasti suomalaisista ilmiöistä on käytössä. Karjalanpiirakat ja karjalanpaisti kääntyivät näin hyvin. Matematiikkaankin se soveltuu. Olen selvittänyt esimerkiksi sen että matematiikan osa, josta amerikkalaiset käyttävät nimitystä Calculus, on suomalaisissa matematiikan kirjoissa yleisnimellä analyysi. Todellisuudessa Calculus on differentiaalilaskentaa, mutta nykyisissä opetussunnitelmissa kyseistä termiä kurssien nimissä enää käytetä eikä lyhyessä matematiikassa ole koskaan käytettykään.

Wikipedian avulla olen myös ratkaissut kiistoja. Israelin matkalla ravintolassa sai kebabin tilattuaan joko jauhelihapihvin tai useimmiten annoksen, josta minä käytän nimitystä sashlik. Joskus taas isäntämme tilattua Shawarmaa, saimme eteemme lihaa, jota Suomessa sanotaan kebab-lihaksi. Siitähän nousi pieni väittely ja hotelliin päästyämme avasin Wikipedian. Meidän kebab-nimemme tulee Turkista ja englanniksi se on Döner kebab.

Wikimedian projekteja on meneillään kymmenkunta Wikipedia, Wikisanakirja , Wikisitaatit, Wikikirjasto, Wikiaineisto, Wikispecies, Wikimedia Commons, Wikinews ja MediaWiki. En ollut tätä aikaisemmin tutustunut näihin projekteihin tarkemmin. Englanninkielellä vastaavat projektit ovat jo pitkällä, mutta suomenkieliset vasta alussa. Hämmentävää oli, että Wikiopisto, jossa myös tämä kurssi, Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen on mukana ei olekaan projekteissa listattuna. Kaiken kaikkiaan projektien määrä on suuri ja koska työ tehdään vapaaehtoisvoimin, tilanne kehittynee ainakin suomeksi hyvin hitaasti. Kaikki projektit kytkeytyvät toisiinsa joten työn määrä on aivan valtava. Olen joskus haaveillut suomenkielisten Wikipedia-sisältöjen tuottamisesta, mutta totuus on se, ettei minulla kertakaikkiaan olisi aikaa sitoutua projektiin. Olen luvannut lisätä Turun iltalukion Wikipediaan, kun rehtori saa ensin tekstin valmiiksi. Tekstin kirjoittamiseen en edes ryhdy, sillä historia- ja tilastotietojen etsiminen veisi minulta suhteettoman kauan aikaa.

Sitä, miten Wikipediaa aletaan laajemmalti käyttää opetuksessa ja milloin, en osaa todellakaan ennustaa. Tällä hetkellä törmään jatkuvasti ennakkoluuloihin Wikipedian tiedon oikeellisuudesta. Vallalla tuntuu olevan käsitys, että se on täynnä väärää tietoa, vaikka näin ei todellakaan ole. Tiedot on tietenkin tarkistettava muista lähteistä, mutta aivan yhtä lailla oppikirjoissakin on virheitä ja tietoa, jonka joku toinen asettaa kyseenalaiseksi. Vaikein ongelma lienee taaskin oman oppiaineeni kohdalla. Wikiympäristössä matemaattinen teksti on tuotettu Latex-nimisellä ladontajärjestelmällä ja tekstissä näkyvät kaavat tulevat itse asiassa kuvina lopulliseen muotoonsa Wikipediaan. Latex-tekstin luominen ei ole helppoa, sillä se muistuttaa rakenteeltaan ohjelmointikieltä. Sillä tehty tiedosto käännetään koneella selkotekstiksi. WYSIWYG-editoreja on olemassa, mutta hidasta ja hankalaa työ on silti. Tässä on esimerkkilinkki matemaattiseen sivuun Wikibooks-sivuille. Kaavat ja tekstin fontti eivät oikein ole tasapainossa. Tekstiin ja kuviin perustuvissa artikkeleissa Wiki-projektit ovat aivan loistavia lisätiedon saamiseksi, mutta matematiikassa kestää kauan ennen kuin edes perustiedot löytyvät. Jopa englanninkielinen osio on vielä aivan alkutekijöissään.

Vapaista ohjelmista vapaisiin sisältöihin

2009-11-01T03:49:00.000-08:00

Tehtävä:

Kirjoita yksi (1) blogikirjoitus
Lue artikkeli tekijänoikeuksien historiasta, katso esitys ja lue artikkeli globaaleista oppiresursseista.
Blogikirjoituksesi pitäisi käsitellä kaikkia näitä teemoja.
Yritä kuvailla miksi tekijänoikeudet ovat sellaisia kuin ovat ja miksi Lessigin mielestä tarvitaan "Vapaata kulttuuria". Yritä käsitellä näitä teemoja Suomen kulttuurissa ja pohdi miten nämä aiheet vaikuttavat omaan työhösi.

Tekijänoikeussäännökset tulivat tarpeellisiksi, kun painokoneet otettiin käyttöön ja lukutaito yleistyi. Oli tarpeellista määritellä, mitkä kopiot teoksesta ovat hyväksyttyjä ja mitkä tehty ilman tekijän hyväksyntää. Ensimmäinen nykymuotoinen tekijänoikeusasetus oli Satute of Anne (1709) Englannissa. Asetus takasi oikeudet teoksen tekijälle 14 vuodeksi, jonka jälkeen siitä tuli julkista omaisuutta. Asetusta ennen tehdyillä julkaisuilla aika oli 21 vuotta. Asetus aiheutti paljon keskustelua ja eri alueilla sitä tulkittiin eri tavoin.

Ensimmäisen kansainvälisen tekijänoikeussäännöksen teki Bernin kokous 1886. Tekijänoikeus ulotettiin myös muissa kuin julkaisumaassa tehtyihin kopioihin, tekijänoikeus muuttui automaattiseksi eikä sitä tarvinnut enää rekisteröidä ja tekijänoikeuden pituudeksi määrättiin vähintään 50 vuotta tekijän kuolemasta. Valokuvilla ja elokuvilla oli omat aikarajansa.

Informaatioteknologia teki tarpeelliseksi tekijänoikeuksien säännösten muutoksen. WIPO, World Intellectual Property Organization, laajensi tekijänoikeuksia 1996 koskemaan myös tietokoneohjelmia ja tietokantoja. USA:lla ja EU:lla on omat versionsa tekijänoikeuksien laajennuksista.

Internetin jatkuva kasvu on aiheuttanut sen, että tekijänoikeuslait eivät pysy ajan tasalla. Mielestäni internet mediana on niin erilainen kuin painotuote, että sitä koskevia tekijänoikeuksia pitäisi ajatella täysin uudista lähtökohdista. Entisten säännösten soveltaminen ja muunteleminen ei yksinkertaisesti enää toimi.

Lessigin video vapaasta kulttuurista oli todella mielenkiintoinen. Kun tekijänoikeus aikanaan keksittiin, kaikki muu oli vapaata paitsi laittomien kopioiden painaminen. Mitä enemmän näitä vapauksia on käytetty, sitä tiukempiin säännöksiin tekijänoikeussäännökset ja tulkinnat ovat johtaneet. Ajatus siitä, että uusi tieto pohjautuisi vanhan tiedon pohjalle ei edes onnistu, jos se vanha tieto on tekijänoikeuden alainen.

Open Educational Resources (OER) pyrkii siihen, että opetuksessa voitaisiin materiaaleja vapaasti käyttää, muokata ja jakaa edelleen. Usein kuitenkin käy niin, että vapaus koskee pelkästään sivun lukemista. Resurssien käyttö edelleen muunneltuna saattaa olla estetty.

Creative Commons lisenssit tarjoavat laajan valikoiman suojaa ja vapautta tekijänoikeuteen. Perinteinen kaikki oikeudet pidätetään on muutettu muotoon jotkut oikeudet pidätetään. Olen itse valinnut omaan suomenkieliseen blogiini Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi-lisenssin. Tarmo Toikkasen videoon viitaten minä en ole huolissani varsinaisesti materiaalien tekijöistä, mutta periaatteeni on epäkaupallisuus myös mainosten muodossa. Tiedän, että lisenssi tuskin edes estää kopointia blogiin, jossa on mainoksia mutta tässäpä nähdään, että tulkinta on mahdotonta! Olen tehnyt kantani selväksi edes jollain tasolla. Tärkeämpää vielä on se, että kuvani on suojattu siltä, että niitä käytettäisiin vapaasti mainostarkoituksiin. Edellyttäen tietenkin, että huomaan sen itse. Lisenssi on mielestäni hieman epäselvä kohdasta nimi mainittava. Lisenssiin ei ole pakko lisätä nimeä! Korjasin lisenssini juuri niin, että nyt se viittaa blogiin. Oma nimeni jääköön maininnan ulkopuolelle, eikä sitä blogissa suoranaisesti mainitakaan.

Tämä teos jonka tekijä on http://leenanatk.blogspot.com on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen 1.0 Suomi lisenssillä.

Vapaa kulttuuri käsitteenä on todella mutkikas. USA on lakimiesten ja oikeusjuttujen luvattu maa, mutta Suomessa vallitsee tiukka itse-/naapurikontrolli. Useasti olen törmännyt tilanteisiin, jossa ei uskalleta mainita saati sitten linkittää toisiin blogeihin, koska sitä pidetään laittomana. Blogosfääri ei kuitenkaan toimi niin. Olen yli kaksi vuotta blogannut englanniksi ja tullut tutuksi useiden jopa todella suosittujen blogien ja sivustojen pitäjien kanssa. Linkitys ja maininta on kohteliaisuus ja enemmän kuin toivottavaa. Ainoastaan sivut, jotka julkaisevat kopioituja tarinoita tai valokuvia ilman mitään mainintaa lähteestä tuomitaan jyrkästi. Lainauksia saa käyttää. Jouduinpa tilanteeseen, jossa uusisuomi.fi kirjoitti japanilaisista bikinifarkuista. Teksti oli hyvän ystäväni blogista ja kuvaa ei artikkelissa näytetty, vaan se linkitettiin ystäväni blogiin. Tuloksena oli valtava liikenne ja jopa tilapäinen serverin katuminen, josta selvittiin. Toimin välittäjänä, kun ystäväni halusi kiittää toimitusta, mutta ei pystynyt sitä suomenkielisen kommenttisivun takia tekemään. Liikenne on se, jota blogistit haluavat, mainostivat tai eivät.

Opettajan työssä tekijänoikeussäännökset aiheuttavat harmia koko ajan. Mainitsin jo edellisessä postissani kopiraitti sivuston.Muutamia esimerkkejä oudoista säännöksistä:

Teoksen saa tulostaa digitaalisesta lähteestä, kuten internetistä tai CD-romilta, ja tulosteesta saa valmistaa kappaleita valokopioimalla. Lupa ei kuitenkaan koske musiikkioppilaitoksia.

Kopioston myöntämä valokopiointilupa ei koske teoksen digitaalista kopiointia kuten kuvan tai tekstin skannaamista, joten siihen tarvitaan erillinen lupa.

Julkaistusta teoksesta otettuja valokopioita sekä alkuperäisiä julkaisuja kuten opettajan materiaaliin sisältyviä kalvoja saa ilman eri lupaa näyttää opetuksen yhteydessä. Julkaisemattoman teoksen näyttämiseen on saatava tekijän lupa.

Saan siis tulostaa ja valokopioida jokaiselle oman kappaleen. Saan myös kopioida kalvolle ja näyttää kalvon piirtoheittimellä. En kuitenkaan saa skannata lähdettä ja näyttää täsmälleen samaa tekstiä/kuvaa tietokoneelta!

Kouluihin jaettiin tänä vuonna kopioston jakama esite Kopiointi ja tallennus oppilaitoksissa [pdf]. Siitä löytyy lisää ristiriitoja:

Verkkolehden artikkelin kopioimiseksi oppilaitoksen sisäverkkoon tulee tiedustella lupaa lehden toimituksen kautta

mutta

On sallittua tulostaa artikkeli internetistä ja jakaa se kaikille luokan oppilaille.

Internetistä haetun kuvan liittäminen osaksi PowerPoint-esitystä on sallittua vain valokuvaajan tai kuvan piirtäjän luvalla.

YouTubessa olevia videoita ei saa esittää oppitunnilla. Käyttöehtojen mukaan palvelu on tarkoitettu yksityiskäyttöön.

Viimeinen kohta on erityisen hämmentävä. Voin sulauttaa (embed) suurimman osan videoista blogiini. Onko senkin näyttö siis kielletty?

Selkeyttä tarvitaan!

Loman vaikutus opiskeluun

2009-10-25T23:46:00.000-07:00

Viime viikko oli iltalukiossa syysloma ja kuten aina hyvistä päätöksistä huolimatta tuli lomailtua opiskelun sijaan. Aiheena avokurssilla oli tekijänoikeus ja käyttöoikeus, jotka sekavista säännöistä huolimatta ovat tuttuja opettajalle.

Kuitenkin tulin ottaneeksi esille painetun vihkosen, Kopiointi ja tallennus oppilaitoksissa, jonka sain koulusta tänä vuonna. Esite kertoo opetusministeriön kouluille neuvottelemista luvista.

Vihkosen selailtuani tulin siihen tulokseen, että avokurssin blogikirjoitus jää toistaiseksi tekemättä. Digitaalisten aineistojen kohdalta asia on vielä hyvin avoin ja vaatii jonkin aikaa keksiä hyviä esimerkkejä siitä, mihin neuvot kohdallani itse asiassa johtavat.

Esitteen sisältö on luettavissa Kopiraitti -sivustolta, jolle tässä yhteydessä moitteita: Teksti näyttää Firefoxin selaimessa aika ikävältä, sillä ääkköset näkyvät väärin. Oletusarvona siis näkyy olevan IE, joka muuten Suomessa ei ole käytetyin selain vaan Firefoxilla on jo 52% osuus. Ajattelematonta, sanoisin....

Taustafilosofia

2009-10-18T06:00:00.000-07:00

Tehtävät:

*Lue artikkelit valistuksesta, tieteen ideologiasta, kirjastoaatteesta, vapaasta sivistystyöstä ja vapaiden ohjelmistojen liikkeestä.

* Yritä osoittaa samankaltaisuuksia ja eroja aatteiden välillä.

Valistus oli 1700-luvun jälkipuoliskon eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti muun muassa järjen ja tiedon merkitystä. Ajatus oli saattaa maailma pois mystiikan ja jopa uskonnon ikeestä ja perustaa tiede pelkästään järjelle. Kirkko ja uskonto oli tarkasti kautta aikojen valvonut tieteen kehitystä.

Luonnontieteissä oltiin kuitenkin kehitytty aikaisempina vuosisatoina ja todellisuuskäsitys oli muuttunut, mullistajina mm. Galileo Galilei ja Isaac Newton. Koulutuksessa vaadittiin havaintoon ja kokemukseen perustuvaa opetusta, ammattikouluja ja käytännön harjoittelua, koulutuksen ulottamista alempiin yhteiskuntaryhmiin ja naisiin sekä aikuisten jatko-opetusta. Suomessa valistusaatteen uranuurtajia oli Anders (Antti) Chydenius, joka myös vaikutti kirjastoaatteen syntyyn.

Valistusaatteen leviämistä hidasti lukutaidon puute, mutta aatteen katsotaan vaikuttaneen muun muassa kansantaloustieteen, tilastotieteen, sosiologian, kokeellisen psykologian ja kulttuurihistorian syntymiseen.

Suomessa kirjaston alkuna voidaan pitää Turun kimnaasin noin 20 niteen kirjakokoelmaa, joka siirtyi Turun akatemialle tämän perustamisen yhteydessä vuonna 1640. Maan kaikkien kirjapainojen oli luovutettava yksi kappale kaikkia painamiaan teoksia maan yliopistoille, joihin myös Turun akatemia kuului. 1800-luvun alussa kirjaston kokoelmaan kuului noin 30 000 nidettä, mutta Turun palo tuhosi niteistä suurimman osan. Työ jouduttiin aloittamaan alusta ja lisäksi Turun akatemia siirrettiin Helsinkiin, ja sen nimeksi tuli Helsingin yliopisto. Kyseinen kirjasto on edelleen Helsingin yliopiston osa, mutta nimi muutettin Kansalliskirjastoksi 2006. Painotuotteiden lisäksi sinne kootaan kappaleet kaikista ääni- ja kuvatallenteista, CD-ROM-tallenteista sekä edustava otos verkkoaineistoista. Nykymuotoinen kaikille avoin paikallinen kirjastolaitos syntyi 1800-luvulla.

Kirjastot ovat suuren murroksen edessä, kun painettu materiaali vähenee koko ajan, ja tieto siirtyy verkkoon. Teosten kopiointi on helppoa ja siirto paikasta toiseen digitaalisessa muodossa vaivatonta. Tilantarve pienenee, kun materiaaleista tehdään digitaaliset kopiot, mutta toisaalta ollaan vakavalla törmäyskurssilla tekijänoikeussäädöksien kanssa.

Vapaa sivistystyö tarkoittaa Suomessa työväen- ja kansalaisopistoja. Näissä opetus on lähinnä harrastuspohjaista eikä opetus johda akateemisiin opintoihin. Samanlaisia kouluja aikuisille löytyy muista pohjoismaista, Saksasta ja Itävallasta.

Ideana aikuisten kouluttamisessa on nykyään tärkeäksi noussut ajatus elinikäisestä oppimisesta. Yhteiskunta muuttuu teknologian kehityksen vuoksi hyvin nopeasti ja ammattien luonne muuttuu. Jotkut ammateista katoavat täysin ja muissakin tarvitaan jatkuvaa lisäkoulutusta.

Vapaan sivistystyön lisäksi koulutusta järjestävät ammatilliset kurssikeskukset, jotka järjestävät koulutusta joko työn antajien tilaamana tai uudelleenkoulutuksena työttömille työvoimahallinnon alaisena. Jostain syystä aikuiskoulutuksesta puhuttaessa jätetään usein mainitsematta aikuislukiot, jotka jopa tarjoavat mahdollisuuden jatko-opinnoille yliopistoissa. Ei ole mitenkään tavatonta, että nuoruudessa akateeminen ura ei ole kiinnostanut, mutta ikävuosien kertyessä koulutuksen tärkeys ja jopa ammatin täydellinen vaihto tulee mieleen.

Vapailla ohjelmistoilla tarkoitetaan ohjelmia, joita voi vapaasti levittää ja jopa tehdä muutoksia, lisäyksiä ja laajennuksia, jos lähdekoodi on vapaa. Vapaat ohjelmat voidaan jakaa kahteen luokkaan; copyleft-lisenssit vaativat, että ohjelman levittäminen edelleen on tehtävä alkuperäisin ehdoin. Ei-copyleft-lisenssit eivät aseta vaatimuksia muokattujen versioiden julkaisulle, jolloin omille muokatuille versioille saa halutessaan määrätä kopiointikiellon tai muita rajoituksia.

Vapaiden ohjelmistojen liike vaatii vapaata lähdekoodia kaikkiin ohjelmistoihin ja ohjelmien vapaata levittämistä. Liikkeen mielestä maksullisten ohjelmistojen kehittäminen on moraalisesti arvelluttavaa. Tuorein esimerkki liikkeen vaikutuksesta lienee Ruotsissa käyty Pirate Bay -oikeudenkäynti tekijänoikeusrikkomuksen sallimisesta mahdollistamalla vertaisverkko, jossa osapuolet pystyivä jakamaan ohjelmia ja muita digitaalisia materiaaleja toisilleen.

Tieteen ideologian linkki koskee metaforaa "Dwarfs standing on the shoulders of giants", joka tarkoittaa suurinpiirtein sitä, että tiede edistyy, kun tutkijat ymmärtävät ja jalostavat huomattavien menneiden ajattelijoiden töitä.

Matematiikassa on itsestään selvää, että kaikki pohjautuu aikaisempien matemaatikkojen töihin, eikä heidän tarvitse edes olla jättiläisiä. Jo olemassa olevan tiedon määrä on valtava ja yhden ihmisen ikä ei riittäisi aloittamaan alusta. Tietenkin me pienet kääpiöt näemme kauemmas, sillä meillä on käytössämme kaikki mahdolliset tulokset, jotka matemaattinen yhteisö on jo oikeaksi havainnut.

Olen viime aikoina joutunut usein selittämään matematiikan ja muiden, "pohdiskelevien" tieteiden välistä eroa ja todennut, että minun on yhtä vaikea ymmärtää niiden filosofiaa, kuin muiden matematiikan eksaktiutta, selkeyttä ja tarkkaa rakennetta. Matematiikassa on olemassa oikea ja väärä, muissa tieteissä niistäkin voidaan kiistellä. Minun on vaikea ymmärtää sitä, missä kulkee raja tieteen ja tavallisen pohdiskelun välillä esimerkiksi yhteiskuntatieteissä. Matemaattinen tieto on aina avointa. Tulokset julkaistaan matemaattisissa aikakauslehdissä tai yliopistojen julkaisuina. Julkaistavat kirjat ovat lähes poikkeuksetta oppikirjoja.

Matematiikan opetuksessa sisältö sinänsä ei ole tekijänoikeuden kohteena, vaan oppikirjat joita käytämme. Voin aivan vapaasti levittää kaavoja ja ratkaisumenetelmiä, koska ne ovat yhteistä omaisuutta. Esitystapa on ollut ja tulee aina olemaan omani ja valitettavasti pojautuu omien aivojeni rakenteeseen ja siihen, miten asiat lienen joskus itse oppinut. Tehtävät, joita oppimateriaaleista löytyy, ovat sen sijaan tekijänoikeuden alaisia ja harjoituskirjojen kaikki kopiointi on kielletty.

Opetuksessa en ole koskaan ajatellut olevani oppilaitteni yläpuolella. Olen kyllä tietyllä tavalla se jättiläinen joka kannattelee oppilaita harteillaan, mutta myönnän auliisti, että silloin tällöin se kääpiö siellä harteilla osaakin katsoa suuntaan, jota en ole itse koskaan nähnyt. Vuosien jälkeen käytetty esimerkki saakin yht'äkkiä oivallisen, nerokkaan ratkaisun. Ne ovat hetkiä, jonka takia vielä lienen opettaja.

Valistus esitti ajatuksen kaikkien kouluttamisesta ja sitähän sovelletaan Suomessa hyvin tuloksin, ainakin jos PISA-tutkimusta pidetään sen mittarina. Mielestäni tasa-arvossa on kuitenkin menty liiankin pitkälle. Oppilaat, joiden aivot ovat matemaattisesti virittyneet, eivät saa nykyisessä koululaitoksella ja käytetyillä menetelmillä sitä, mitä he haluaisivat. En hyväksy ajatusta, että joidenkin pitää tasa-arvon nimissä jarrutella edistymistään. Apuopettaja-ajatuskaan ei ole reilu sellaiselle, joka haluaisi oppia lisää. Edistyneet verkkomateriaalit voisivat auttaa tässä.

Kaiken kaikkiaan nykyinen ympäristömme on muuttunut niin, että koko ajattelu koskien tekijänoikeuksia, kirjojen ja sanomalehtien painamista ja musiikkiteollisuutta pitäisi aloittaa alusta sen sijaan, että yritetään sovittaa niitä vanhoihin säännöksiin. Esimerkiksi kummallisista säännöistä otan Suomessa CD- ja DVD-aihioista perittävän ns. "kasettimaksun". Kasettiaikana tilanne varmaan olikin se, että suurin osa tyhjistä kaseteista käytettiin musiikin nauhoittamiseen. Kuitenkin olen polttanut satoja CD-levyjä, jotka sisältävät tietokoneeni turvakopioita ja tiedostoja, jotka on ollut pakko siirtää pois tietokoneen kovalevyltä tilaa viemästä. Oikeus tiedostoihin on siis ollut minun.

Oppikirjoja kulutetaan valtavat määrät ja uusia parannettuja oppikirjoja julkaistaan noin kolmen vuoden välein vaikka opetussuunnitelmassa ei olisi edes tapahtunut muutosta. Kierrättäminen erityisesti matematiikan kirjojen kohdalla ei oikein onnistu vaihtuneitten tehtävänumeroitten takia. Vain harva säästää koulukirjojaan koulun loputtua ja niistä syntyvä ongelmajäte ei sovi kestävään kehitykseen. Vaikka Suomessa elektroniset lukulaitteet eivät vielä ole saavuttaneet jalansijaa, on tulevaisuudessa varmasti edessä niiden käyttö oppikirjojen sijaan.

Sanomalehdet uhkailevat siirtyvänsä maksullisiin nettilehtiin. Ihmettelen miten se tulee onnistumaan. Jos jopa minun ikäiseni yli viisikymppinen on siirtynyt lukemaan lehtensä pelkästään verkossa, voi vain kuvitella miten nykyinen digitaalisukupolvi tulee käyttäytymään. Jos suomenkielisiä julkaisuja ei löydy, voi jopa tapahtua siirtyminen englanninkielisiin julkaisuihin.

Ratkaisuja tuskin on kenelläkään, mutta varmaa on, että menestyjät tulevat olemaan ne, jotka lähtevät avoimien ympäristöjen pohjalta. Tiukka omassa ideassa pitäytyminen ja sen toteuttaminen ei tule toimimaan nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kehitys tarvitsee kaikkien osapuolten panosta.

Kantavana ajatuksena kaikissa käsitellyissä aatteissa on tiedon vapaa saanti. Se, miten vapaus toteutetaan vaihtelee aatteitten välillä. Täydelliseen vapauteen tuskin päästään, mutta verkossa vappasti luettavissa oleva materiaali on askel hyvään suuntaan. Suomessa kuitenkin tarvitaan asennemuutos verkkoa kohtaan. Vanhempi sukupolvi näkee verkon uhkana, ei välineenä tiedon saamiseksi.

Johdatus LeMilliin

2009-10-11T20:32:00.000-07:00

Tehtävä:

Luo tunnus ja kirjaudu LeMilliin tai Wikiopistoon ja osallistu jollakin tavoin: voit luoda pienen oppiresurssin, parannella jotakin löytämääsi tai antaa palautetta olemassaolevista materiaaleista LeMillin tai Wikiopiston tarjoamilla välineillä. Kirjoita blogiin kuvaus kokemuksesta ja sen haasteista.

Viikko alkoi osallistumalla maanantaina Webinaariin, jossa esiteltiin LeMill-nettiyhteisöä. Webinaari pidettiin ConnectPron avulla. Tilanne oli ensimmäinen, jolloin olin tekemisissä ConnectPron kanssa, joten en ole hyvin perillä kaikista sen mahdollisuuksista, mutta itse asiassa näin toteutettuna alusta oli minulle aikamoinen pettymys. Seuraan lähes viikottain UStream TV:ssä Digg-yhteisöön liittyvää The Drill Down lähetystä, ja siinä näkee huomattavasti paremmin puhujat, joita ConnectPro:ssa näki vain pienestä ikkunasta. Pitäisi kaiketi harjoitella ConnectPron käyttöä pienillä ryhmillä vaikkapa koulussa, jotta näkisi sen edut.

LeMill yhteisöön olin liittynyt jo aikanaan nettiurani alussa, en edes tiedä milloin. Profiiliani en ollut kuitenkaan täydentänyt, sen tein vasta tänään. Viikko on ollut todella kiireellinen koeviikon alkamisen vuoksi ja lisäksi vielä MAOLin päivät lauantaina veivät koko työpäivän.

Annetuista tehtävistä olen tehnyt yhden sisältöosion Calcudoku, jossa esitellään uutta matemaattista Sudokun kaltaista ristikkoa. Sisältöä aion soveltaa opetuksessani seuraavassa jaksossa. Toivottavasti myös muut matikanopettajat löytävät sen. Sikäli mielenkiintoinen juttu, että vastaavaa en ole aikaisemmin tehnyt suomeksi. On mielenkiintoista kuinka haastavaa suomentaminen on, kun termejä ei virallisesti kukaan ole ennen suomentanut. Osion kirjoittaminen oli käytännössä hankalampaa kuin aikaisemmin tekemissäni alustoissa. Teksti lisättiin väleihin Add text box -toiminnolla ja kaksi lisäämääni Flash-objektia toiminnolla embed. Lopuksi kaikki boxit pantiin oikeaan järjestykseen.

Liityin myös ryhmään Sosiaalinen media opetuksessa, johon oli jo tehty kolmisenkymmentä juttua eri nettipalveluista. Yhtenä tehtävänä oli parannella tai kommentoida jo olemassaolevaa materiaalia. Tässä kohdassa minuun iski paniikki. Mukana oli yhteisöjä, jotka tunnen paremmin kuin omat taskuni, mutta ajatus, että muokkaisin tai lisäilisin TOISEN tekemää tekstiä ei nyt vaan onnistu... Silti olen tehnyt vastaavaa kansainvälisissä yhteisöissä ilman ongelmia. Suomalainen kasvatus ja luonne iski niin täysillä, etten voi kuin ihmetellä...

Täytyy palata asiaan uudestaan pienen pähkäilyn jälkeen. Liekö tämä peruja kouluajoilta, jolloin äidinkielen opettajani teilasi minut toivottoman tylsäksi. Selkeä itsetutkiskelun paikka kuitenkin.

Ajankäytöstä ja informaatiotulvasta

2009-10-04T23:06:00.000-07:00

Aika on suhteellista ja riippuu havaitsijan koordinaatistosta, kuten jo Einstein meille osoitti. Joskus aika on tiukalla ja ajanpuute ahdistaa, joskus sitä on aivan liikaa ja täytyy sanoa, että minua tämä tilanne ahdistaa vielä enemmän.

Omassa menneisyydessäni on esimerkkejä molemmista tilanteista. Kouluaikani sujui aika tasapainoisesti, joskin matematiikassa podin selvää informaation puutetta. Jouduin siis pyörittelemään peukaloitani matikan tunneilla, kun muut pähkäilivät (tai pääasiassa opettaja) asioita, jotka minulle olivat selkiytyneet jo kotona kirjaa lukiessani. Siihen aikaan ei ollut nettiä, eikä paljon vaihtoehtoisia oppikirjojakaan, joten kaiketi tässä vaiheessa jo jouduin hankkimaan aivoilleni muita töitä ahdistusta ehkäisemään.

Vaihe, jolloin aikaa ei ollut hiukkaakaan liikaa, koitti valmistumisen jälkeen. Auskultoituani pääsin sijaiseksi vieläpä omaan entiseen kouluuni. Tunteja oli paljon, ensimmäisessä jaksossa 30 ja jakso sisälsi lukion kaikkien luokka-asteiden kemian ja lyhyen matematiikan. Totuushan on, että vasta joutuessaan jotain opettamaan, oppii itsekin ja 7-tuntisten koulupäivien jälkeen jouduin siis valmistelemaan seuraavan päivän tunnit ja aikaa perheelle (mies ja kaksi pientä lasta) ei jäänyt yhtään!

Kun sitten lapset olivat ylioppilaita ja muuttivat pois kotoa, olin aivan päinvastaisessa tilanteessa. Olin tottunut puuhastelemaan kotona ja auttamaan lapsia, jos he apua tarvitsivat. Putosin tyhjyyteen, jossa aikaa oli, mutta ei mitään tekemistä. Tuntien valmistelu ei vienyt enää aikaa. Olin jo kauan sitten oppinut, että hienotkaan tuntiviritelmät eivät toimi, jos oppilaat eivät niitä ymmärrä ja parhaan tuloksen saavutin kuulostelemalla luokkaa. Nyt oppisisällöt olivat hallussa ja saatoin siirtyä asiasta toiseen sen mukaan, mitä luokka tarvitsi. Tämä aika oli pahinta elämässäni, sillä olin saavuttanut kaiken mihin olin ikinä pyrkinyt ja aivan liian aikaisin. Ajatus siitä, että loppuelämäni olisi tätä, ahdisti aivan suunnattomasti.

Ensiapuna aloin opiskella. Palasin takaisin matikan laitokselle päämääränäni mahdollisesti lisensiaatin tutkinto, mutta jo alussa päätin, että jos en jaksa tai pysty, niin ei se mitään. Varsinaista hyötyä uralla siitä ei kuitenkaan tulisi olemaan. Sikäli olin väärässä, että moista nautintoa matikan opiskelussa en ollut koskaan kokenut! Tajusin ihania uusia juttuja, ja jopa niin, että pystyin paremmin opettamaan mikä matematiikassa on niin ihanaa. Löysin uudelleen matematiikan syvimmän olemuksen maailman kauniimpana tieteenä, eikä vain tylsien jokapäiväisten elämän ongelmien ratkaisumenetelmänä. Prosessi on vielä kesken, sillä lisuri on kirjoittamatta. Tielle tuli muita mielenkiintoisia juttuja.

Suuri muutos tuli aivan kummallisessa muodossa, ja odottamatta. Sain sisareni ystävän kautta linkin sivustolle, joka julkaisee japanilaisia ristikoita. Tämä tapahtui noin 5 vuotta sitten ja sudokuvillitys ei silloin ollut edes alkanut. Sain valtavasti tyydytystä pulmien ratkaisemisesta ja koin myös ensimmäiset askeleeni sosiaalisessa verkottumisessa kyseisen yhteisön foorumilla. Yksi asia johti toiseen ja nykyisin olen linkki kyseisen yhteisön ja sivustoa ylläpitävän firman välillä tai ehkä voisi sanoa, että olen firman luottohenkilö. Ystävystyin firman omistajien kanssa ja siitä alkoi koko tieni sosiaalisen median parissa.

Kyseinen firma on loistava esimerkki etätyöstä. Kaikki tekevät työtä kotonaan ja yhteyttä pidetään Skypen avulla. Toimii loistavasti. Olen ollut paikalla Israelissa ja nähnyt omin silmin miten homma toimii. Puhelinlaskuja firmalla ei juurikaan ole. Kokouksia pidetään tarpeen tullen, mutta erittäin vähän. Aika, jonka olen kesällä siellä viettänyt, on käytetty yhdessäoloon ja jutusteluun, eikä kokouksiin, joissa olisi pähkäilty mitä voitaisiin tehdä paremmin meidän ratkaisijoitten kannalta tai mitä uutta voitaisiin keksiä. Kaikki ne keskustelut olen käynyt myöhemmin kotoa Skypellä. Aikamoinen yllätys meikäläiselle, joka on tottunut toinen toistaan seuraaviin palavereihin ja ideariihiin. Lukija voi arvata kumpi toimii paremmin!

Ensimmäinen matkani poiki blogini, jota olen nyt runsaat 2 vuotta pitänyt englanniksi. Hiljalleen firman markkinointipäällikön kanssa yhdessä opettelimme bloggausta ja eri yhteisöissä toimimista. Gil oli minulle loistava tuki ja hallitsi paljon tekniikkaa, jota itse en hallinnut vielä silloin. Yhteisöjä, joihin liityin oli valtavasti, uusia tuttavuuksia tuli kuin sieniä sateella ja löysin myös opettajakontakteja blogien maailmasta. Hyvin opettavaista aikaa, sillä muutin mielipidettäni sosiaalisissa ympäristöissä liikkuvia markkinointi-ihmisiä kohtaan. Kun asiat tehdään taidolla, ei kukaan kärsi. Olen kurkkuani myöten täynnä puhelinmarkkinoijia, jotka eivät anna edes puheenvuoroa tai suoramarkkinointiesitteitä, jotka tukkivat postilaatikkoni ja jotka juodun kantamaan kierrätykseen. On olemassa tuotteita, joista haluan tietoa ja internetin kautta sen saan, jos tuotteen tehnyt firma osaa asiansa.

Verkostoitumiseni oli johtaa informaatioähkyyn, mutta opin aika nopeasti hallitsemaan sitä. Hyvin pian opin näkemään jo otsikosta, mikä on minua kiinnostava linkki ja mikä ei. Kaikki mielenkiintoiset linkit eivät edes koske matematiikkaa, puzzleja tai opetusta. Hupilinkit, joita ennen sain postilaatikkooni, ovat siirtyneet blogeihin ja voin tutkia niitä silloin kun haluan. Minulla on käytössä myös useita kirjanmerkkisivustoja, mutta niissä on liikaa linkkejä, jotka myös vanhentuvat nopeasti. Kirjanmerkkisivustojen paras ilo onkin nykyään haku muiden tägittämistä linkeistä, jos omista ei löydy.

Nautin verkon tuomista mahdollisuuksista. Kun haluan tietoa, käytän Googlea sen sijaan, että yrittäisin hakea haluamiani tiedon kirjahyllyni sekasotkusta. Englanninkielisiä termejä käännän Wikipediaa apuna käyttäen ja mielenkiintoisia blogikirjoituksia puzzleblogiini löydän parhaiten Googlen kuvahaulla. Jos Googlen täsmähaku ei tuota tyydyttävää tulosta, kysyn ystäviltäni Twitterillä, GTalkissa tai sähköpostilla. Hätätilanteessa turvaudun poikaani, joka on melkein valmis tietokonealan DI, joskin lopputulos useimmiten on toteamus: "miksi minä en tuota itse keksinyt".

Suurin ongelmani tällä hetkellä on tämä suomalainen kulttuuri, joka edelleen edellyttää minulta istumista kokouksissa ja seminaareissa ja turhien paperien suoltamista. Opetuksessani en papereita enää ole käyttänyt viiteen vuoteen. Kaikki muistiinpanoni ovat läppärissäni, joka kulkee mukana. Monisteet ovat opetusalustalla ja ATK-blogissanikin on jo jonkin verran aineistoa. Kokeet vielä monistan, sillä matikankokeen toteutus tietokoneella ei ole vielä avautunut minua tyydyttävällä tavalla.

Olen jo kauan sitten todennut, että tulevaisuuden suunnittelu pitkällä tähtäyksellä ei ole minulle henkisesti edullista. Elän siis korkeintaan viikkoa kerrallaan ja jos ei huvita työskennellä online, niin sitten en avaa konetta. Olen päättänyt keskittyä siihen, mikä milloinkin huvittaa. Työni edellyttää tiettyjen tuntien pitämistä, ja sen teen, mutta kaikkeen muuhun suhtaudun hauskana harrastuksena. Voisin kyllä hankkia kiireen ja paniikin verkko-opetuksen kehittämisestä, mutta olen jo kauan sitten todennut, että minun on hidastettava askeleitani, jotten pelottaisi muita. Yritän siis opettaa ja kannustaa kollegoita, pidän yhteyttä ystäviini ympäri maailmaa ja jos alkaa ahdistaa, kaivan esiin japanilaisen ristikon ja keskityn täysin sen ratkomiseen. Suosittelen muillekin!

Esimerkkiprojekteja

2009-10-04T10:31:00.000-07:00

Tehtävä: Tutustu esimerkkiprojekteihin ja arvioi niitä blogissasi.

Open University (UK) Open Content Initiative

Tarkastelin projektia nimenomaan matikan opettajana ja tutustuin geometria -osioon. Sivut olivat upeasti tehtyjä ja käytössä oli myös Java -sovelluksia geometristen olioiden tarkasteluun. Selkeä ja mukavan oloinen, mutta minua jäi vaivaamaan se, mistä puhuin jo edellisessä kirjoituksessani; Kuvat oli valmiiksi piirretty, eikä opiskelija siis näe sen rakentumista.

Työkaluja oli käytössä mukavasti, mm. mahdollisuus videoneuvottelun varaamiseen, opintoryhmien perustaminen, omien tutosten nauhoitus ja muuta kivaa. Tosin oppimispäiväkirjojen mukaan sexytoys oli käynyt opiskelemassa, joten spammaajilta ei ole vältytty...

Näytti siis oikein hyvältä, mutta syvällisempi analyysi vaatisi omaa kokeilua.

Rice Connexions

Rakastuminen ensi silmäyksellä. Math Text Editor vangitsi heti katseeni ja hakusanalla mathematics uskomaton määrä tuloksia! Tätä on ehdottomasti kokeiltava. Modulit ovat vapaasti käytettävissä, joten parhaassa tapauksessa kaavat löytyvät valmiina ja omaksi panokseksi riittää tekstin suomentaminen.

MIT OpenCourseWare

MIT = Massachusetts Institute of Technology, ja sen huomaa tutkiessa tarjontaa matematiikassa. Suuntautuminen on insinöörimatematiikkaan ja sen hyöty sinällään on minulle aika pieni. Matemaattisten osioiden luku vaatii pitkälle edistynyttä oppijaa ja sivusto muistutti muutenkin yliopiston kurssisivustoa. Tylsähkö ja lay-outkin vähän vanhanaikainen ja sekava. Jostain syystä en näe tätä oppilaita kutsuvana, vaan sinä pakollisena paikkana, josta kurssimateriaalit haetaan, luetaan ja tehtävät tehdään. Myös pdf-tiedostojen käyttö häiritsi. Jostain syystä ne ovat alkaneet ärsyttää...

LeMill.net

Hyvin kansainvälinen yhteisö. Suomalaisia juttuja aika vähän ja yhteisen kielen puuttuminen haittasi matematiikkalinkkejä. Ulkonäkö turhan blogimainen ja on harmillista kun teksti täyttää vain pienen alueen ruudun keskellä. Tutustuminen jäi lyhyehköksi, sillä huomenna näkyy olevan virtuaaliluento aiheesta.

OpenCourseWare Consortium

200 korkeakoulun yhteistyöprojekti. Loistavaa, mutta samalla masentavaa. Suomi loisti poissaolollaan. Toisaalta ei liene yllättävää. Sivusto vaadi englannin kielen käyttöä, mutta avoimuus ei liity suomalaisuuteen...

Avoimet oppimisympäristöt ja avoin lähdekoodi

2009-10-04T01:31:00.000-07:00

Tehtävä: Lue Ilkka Tuomen raportin annetut luvut ja arvioi niitä blogissasi. (Yksi lähtökohta on esim. miettiä mikä nykyisessä työssäsi on avointa ja mikä avautumassa, näyttääkö Tuomen ennustus OER:ien vaikutuksesta toteutuvan ympärilläsi?) [Open Educational Resources: What they are and why do they matter? by Ilkka Tuomi]

Taas tuli lukiessa mieleen, miten erilainen oma opetusaineeni on muihin verrattuna. Matematiikka tieteenä on avoin. Tutkijoilla ei ole mitään syytä olla julkaisematta tuloksiaan, joskin puhun nyt tietenkin puhtaasta matematiikasta, en sovelletusta matematiikasta. Lisäksi matemaattisen tekstin tuottaminen on hankalaa, matemaattinen teksti on pelkistettyä ja vaikealukuista opiskelijoille. Opettajan rooli on hyvin usein oppikirjan tulkitsemista oppilaille ja siis eräänlaista koodinpurkua. Valmis teksti on kuin valmiiksi piirretty kuva, vaikka oppilaan pitäisi nähdä, miten se kuva on piirretty.

Avoimet lähdekoodit ja vapaat ohjelmistot

Kun minulla on mahdollisuus valita, käytän yleensä vapaasti saatavilla olevia ohjelmia. Asetan Firefoxin IE:n edelle jo käyttömukavuuden takia, käytän Skypeä mieluummin kuin konferenssityökaluja ja työsähköpostia ei kannata käyttää muuhun kuin työhön liittyviin asioihin, Gmail on paljon joustavampi.

Ongelmana on olla opettajana suuressa kaupungissa ja vieläpä aikuislukiossa, jonka vastuulla on etäopetus. Laite-ja ohjelmistohankinnat on kilpailutettava. Siinä sitten olet sitoutunut siihen, mitä kaupunki päättää hankkia! Koko Turun kaupungin ohjelmistopäivitykset on keskitetty IT-yksikölle ja opettajilla ei ole oikeutta asentaa koneisiin yhtikäs mitään. ATK-vastaavana tosin olen oikeutetussa asemassa ja pystyn asentamaan ilmaisohjelmistoja koneisiin, jotka eivät ole hallintoverkossa.

Oppimisympäristöä ei mitenkään pysty kutsumaan vapaaksi. Oppilaat tarvitsevat käyttäjätunnukset ja salasanat ja niitä eivät kaikki oppilaat tule koskaan edes hakeneeksi. Opettajia, joilla oikeudet tunnusten antamiseen on kolme! Onko se sitten ihme, ettei keskustelua saa käyntiin?

Ostetuissa ohjelmistoissa on kaiken kaikkiaan vakava ongelma, jota suuri osa opettajista ei edes tajua ongelmaksi. Tyypillistä on, että kouluun hankitaan Microsoftin selain ja Office-paketti ja Turulla on sopimus, jolla opettajat voivat hankkia ohjelmat lähes omakustannushintaan. Kukaan ei vain tunnu tajuavan, että oppilailla ei välttämättä ole mahdollisuutta hankkia samoja kalliita ohjelmia. Pitäisi muistaa, että kaikki verkkomateriaali pitäisi näkyä oikein kaikilla selaimilla ja että liitetiedostot pitäisi myös pystyä avaamaan jollain ohjelmalla. Office 2007 oli katastrofi. Edes vanhat Office-ohjelmat eivät pystyneet uusia avaamaan ilman lisäpalikkaa ja vasta viimeinen, alle vuoden vanha Open Office-sovellus kuulemma pystyy sen tekemään.

Ennen kuin päästään täysin avoimiin oppimisympäristöihin, on siis saatava aikaan yhtenäiset standardit, joita jokainen webbisivu ja ohjelmisto käyttää. Vieläkin törmää webbisivuihin, jotka eivät toimi Firefoxilla, mutta yhä useammin myös sivuja, joita IE ei susostu tulkitsemaan!

Oppimateriaalit ja aineistojen jakaminen

Oppimateriaalit ovat ongelmallinen juttu erityisesti matematiikassa. Oppikirjoja lukiotasolle ei vielä sähköisinä löydy suomeksi ja englanninkielisissä materiaaleissa sisältö ei vastaa suomalaisia opetussuunnelmia. Joillekin voi olla yllätys se, että kyseiset materiaalit ovat suurimmilta osin laajempia kuin tarvitaan, mutta vastaavasti kokonaisia osia puuttuu.

Oman materiaalin tuottamisessa ongelmana ovat tehtävät. Uusien tehtävien keksiminen tuntuu niin turhalta kun kirjat ovat hyviä tehtäviä täynnä. Tehtävien laatiminen ei ole triviaalia. Satunnaisilla luvuilla keksityt tehtävät osoittautuvat usein liian yksinkertaisiksi tai sitten niiden ratkaiseminen on käytännössä liian työlästä. Tehtävän laatiminen pitäisi aloittaa vastauksista, jotta tehtävästä tulisi hyvä.

Minulle ihanne olisi se, että tehtävät voisi kopioida, ja sitten itse laatia oman ratkaisunsa ja selityksensä. En ole vielä kertaakaan nähnyt malliratkaisua, joka tyydyttäisi minun ajatustani opetuksesta.

Suomalaisessa kulttuurissa itse tehdyn materiaalin jakaminen on harvinaista (vertaan nyt ulkomaisiin kontakteihini). En tiedä, onko syy kateus siitä, että joku toinen pääsisi helpommalla vai epävarmuus omasta osaamisesta arvostelun pelosta. Kumpikaan ei ole minua enää vähään aikaan vaivannut. Tiedän, että minun opetukseni erittäin todennäköisesti poikkeaa muista. Hyvä opettaja tekee muiden materiaaleihin muutoksia, niin että ne sopivat paremmin omaan tyyliin.

Matematiikan pedagogiikka on minulle entistä mystisempi ilmiö. Sitä yritettiin opettaa auskultionnin aikana ja aina silloin tällöin pulpahtelee uusia oppimistekniikoita, joita yritetään soveltaa myös matematiikkaan. Konstruktiivinen suuntaus on pahinta, mitä matematiikalle voi tehdä, sillä se vie viimeisenkin toivon lahjakkailta oppijoilta! Miksi pitäisi osata selittää, miten asian oppi tai yrittää opettaa muita? Yhteisöllinen oppiminen ei sovi kaikille eikä kaikkeen. Matematiikassa jos jossakin on oppilaalle myös annettava ilo älynväläyksistä. Voin kertoa, että tunne on aivan mahtava.

Useat vuodet opettajana ovat opettaneet minulle, että mikään systeemi ei tee autuaaksi. Opin koko ajan lisää erilaisista ajattelukuvioista ja niiden syntytekniikoista. Tehtäväkseni usein jää ajattelureitin paikkailu ja jopa yhden kuopan täyttö saattaa tehdä loppumatkasta helpon.

Mielestäni matematiikassa pelkät oppimateriaalit eivät riitä, joskin poikkeuksellisia oppilaita löytyy kyllä. Oppilas tarvitsee myös opettajaa tiedon tulkitsijana. Myös oppilaiden välisessä yhteistyössä opettajan pitäisi olla mukana valvomassa toimintaa. Ideaalitilanteessa opettajan ei tarvitse asioihin puuttua, mutta väärät päättelyketjut on tukahdutettava alkuunsa. Poisoppiminen on huomattavan vaikeaa!

Loppupäätelmä:

Ensimmäinen huomio: En ole tottunut tämäntyyppiseen kirjoittamiseen lainkaan! Todennäköisesti ajatukseni ovat sekavia ja jopa asiasta poikkeavia. Matemaatikoilla on paljon samaa putkinäköä kuin insinööreillä väitetään olevan.

Kirjoitukseni vaikuttaa aika pessimistiseltä. Sikäli se sitä onkin, että siihen minkä uskoisin voivani toteuttaa jo nyt, tarvitaan niin pitkä aika, että luultavasti olen jo eläkkeellä ennen kuin se sukupolvi, joka pitää sähköisiä välineitä itsestäänselvyytenä pääsee päättämään ja saa asiat kuntoon. Toivotaan parasta, sillä jos kehitysnopeus pysyy samanlaisena, voi tämäkin blogikirjoitus olla parin vuoden päästä naurettavan vanhentunut!

Esittely

2009-09-30T00:50:00.000-07:00

Kolmas Blogger-blogini on nyt virallisesti avattu. Syy uuteen blogiin on Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen -kurssi, jolle päätin pitkähkön pähkäilyn jälkeen osallistua.

Opetan matematiikkaa iltalukiossa ja tästä vuodesta alkaen toimin myös oppilaiden ja opettajien ohjaajana tietokoneen ja verkkokäyttöön liittyvissä asioissa. Sosiaalinen verkottumiseni alkoi jo yli kaksi vuotta sitten, mutta aivan eri lähtökohdista kuin useimmilla muilla. Aloitin blogin japanilaisten ristikoiden takia ja olen saanut laajan kansainvälisen verkoston, johon kuuluu hyvin erilaisia ihmisiä markkinoijista matikanopettajiin.

Olen nauttinut yhteisöistäni valtavasti. Matematiikka ja japanilaiset ristikot on kombinaatio, joka ei kotimaisissa ympäristöissä paljonkaan saa vastakaikua. Kun olen oppinut tuntemaan alan ammattilaisia ja harrastajia muualta, tunnen että minulla on työkalut ja halu muuttaa opetuksen suuntaa, mutta joudun jatkuvasti hämmästelemään sitä, että suomalaisessa kulttuurissa joudunkin ongelmiin. Ongelmia on suomenkielisen materiaalin löytämisessä; verkkolehdet ovat harvinaisia ja usein maksullisia, blogit suurimmaksi osaksi edelleen verkkopäiväkirjoja ja internet-vastaisuus on edelleen vallalla oleva suhtautumistapa.

Liityin kurssille siksi, että löytäisin hyviä neuvoja siihen, miten saada ihmiset tutustumaan verkkoon ja jopa käyttämään sitä muuhunkin kuin selailuun. Jo pelkkä tietokoneen käyttö aiheuttaa joillekin ahdistusta, puhumattakaan avoimen verkon käyttö.

Toivon mukaan löydän aikaa kurssille osallistumiseen. Oma oppiaineeni on haastava matemaattisen ilmaisun takia. Ei edes riitä, että itse pystyn tuottamaan matemaattista tekstiä vaan jotenkin pitäisi oppilaatkin saada tuottamaan sitä. Aikaa kuluu siis jo työkalujen kanssa pähkäillessä, ja rehellisesti sanottuna työnantajan päätös lomauttaa opettajat kuudeksi päiväksi ei kannusta ylimääräiseen koulutyöhön...