Ensimmänen päivä iPadia opetellessa

Sain eilen koulun iPadin koekäyttöön. Tarkoitukseni on tutkia sopiiko iPad välineeksi opiskelijoille varsinkin ajatellen tulevaa tietokonetta näyttävää ylioppilastutkintoa.

Ensimmäinen hämmästyttävä seikka oli käytön aloitus! Jotta iPadin sai auki, oli ladattava iTunes tietokoneelle, yhdistettävä iPad johdolla koneeseen ja noudatettava ohjeita. Sinänsä kyllä helppoa, mutta olen väitellyt iTunesin lataamista. Tosin kanadalainen ystäväni kehui, että hänestä iTunes on paras musiikin hallintaan. Hän ei siis osta musiikkia iTunesin kautta, vaan käyttää sitä organisointiin ja kuuntelemiseen.

Peruskäyttö oli suhteellisen selvää, ehkä siksi että olen jo tottunut Nokian N900 kosketuspuhelimeen ja opettanut androidin vastaavaa aviomiehelleni. Outoja juttuja tuli kuitenkin vastaan. Valikoiden puute häiritsi Windowsiin tottunutta. Windowsissa niitä on ihan liikaakin ja osa minun tarvitsemistani on jopa piilotettu, mutta mitä teet kun ei ole mitään mitä valita. En ole vieläkään oikein tottunut siihen, että sovelluksista vain lähdetään painamalla koti - nappulaa. Missä on minun ruksini, jota haluan painaa!

Laitteessa on päällä ennakoiva tekstinsyöttö ja oletuskieli on suomi. Ennakointi toimii vain vastoin minun ennakko-odotustani. Jos ehdotus ilmestyy ruutuun ja se on mielestäni väärä, niin minun on hylättävä se. Sieltä se minun ruksini viimein löytyi. Jos unohdan painaa sitä, tekstini muuttuu todella oudoksi. Erityisesti ongelmia syntyi, kun sekoitin englanninkielen vielä mukaan. Ennakoivaa tekstinsyöttöä olen käyttänyt aikaisemmin useassakin Nokian puhelimessa, mutta siellä minun pitää hyväksyä ehdotus. Jos jatkan näppäilyä, ehdotus jää omaan arvoonsa.

Näppituntuma on vielä hakusessa. Selaillessani verkkosivuja jokin sana, kappale tai koko sivu saattaa muuttua siniseksi ja näyttöön ilmestyy musta kupla, jossa lukee kopioi. Kaipa se tuntuma sieltä lopulta löytyy, mutta on mielenkiintoista tutkia löytyykö se toiminto kun oikeasi tarvitsen sitä. Tekstien korjauksessakin on ongelmia, sillä napsauttaminen juuri oikeaan paikkaan ei olekaan helppoa. Pystyn poistamaan tekstiä takaisinpäinnappulaa käyttäen, mutta deleteä en ole löytänyt.

Aplikaatioiden määrä on iPadin vahvuus, kertovat iFanit. Minulle määrä oli ehdottomasti kauhistus. Mistä ihmeestä löydän sellaiset, joista todella hyötyisin? Minulla on pitkä lista linkkejä ja blogiposteja aiheesta, joten pitänee seuraavaksi käydä niiden kimppuun. Kokeilin muutamia matemaattisia ilmaisversioita, jotka tietenkin osoittautuivat maksullisten versioitten riisutuiksi versioiksi. Mikään niistä ei vakuuttanut minua vielä sen vertaa, että haluaisin kokeilla koko versiota. Ilmeisesti on siis syytä etsiä myös arvosteluja eri sovellusten toimivuudesta.

Twitter on kiva iPadilla, samoin Facebook. Angry Birdsiä on kiva pelata, mutta esimerkiksi Digg, joka kuuluuu päivittäisiin rutiineihini, ei toimi toivotulla tavalla. Digg tarjoaa myös mobiiliversion, mutta se on aika pelkistetty eikä siis tyydytä tarpeitani. Flash-tukea ei ole, enkä siis pääse pelaamaan japanilaisia ristikoitani ainakaan vielä. Muistiinpano-ohjelmaa kokeilin ja se on ihan hyvä, paitsi jos haluaisin käyttää vapaapiirtoa. Kirjoittele nyt sormellasi tälle pienelle alueelle. Hassua on se, että pystyn tekemään parempia muistiinpanoja Nokiallani. Nokiassa on resistiivinen näyttö ja voin siis käyttää muovista kynää tai kynttäni apuna, kun taas iPadin näyttö on kapasistiivinen ja reagoi vain sormen kosketukseen. Tarvitsisin siis teroitetut sormet. Matikanope ihan oikeasti tarvitsee kynääkin joskus muistiinpanojen tekoon.

Olen nyt vuoden käyttänyt Smart boardia ja sen käyttö on todella mukavaa. Kunpa saisin sen pienoiskoossa mukaan otettavaksi!

Siirtyminen tässä kirjoituksessa rivinsä toiselle onnistuu todella huonosti. En löydä tästä näppäimistöstä mitään tapaa siirtyä riviltä toiselle. Täytynee siis siirtyä varsinaiselle tietokoneelle korjaamaan virheet. Lopussa olevat iPadin ehdottamat herkuttelu sormet onneksi havaitsin ja onnistuin korjaamaan. Herkuttelusormet minulta kyllä löytyy :)

Matematiikka, sosiaalinen media ja minä

Kolmen ja puolen vuoden nettiläsnäolon jälkeen olen nyt noin vuoden perehtynyt sosiaalisen median käyttöön opetuksessa ajatellen nimenomaan omaa opetustani. Kuvittelin alunperin tilannetta helpoksi, olihan minulla jo vuosien kokemus sosiaalisen median työkalujen käytöstä kansainvälisillä sivustoilla. Kuinka väärässä olinkaan!

Suurin vaikeus on tietenkin opettamani aine, matematiikka. Näihin asti esteenä on ollut matemaattisen tekstin vaikeus. Minä pystyisin kyllä kirjoittamaan matematiikkaa verkkoonkin, mutta miten oppilaat pystyisivät siihen? Toisaalta matemaattinen teksti näyttää toivottoman tylsältä. LateX on matematiikassa käytetty ja nimenomaan siihen kehitetty ladontajärjestelmä ja sillä tuotettu teksti on helppolukuista ja kaunista, mutta lukeminen ei siltikään ole opiskelijalle yksinkertainen juttu. Matematiikka näyttää paljon paremmalta käsin kirjoitettuna.

Matematiikan omaleimaisuus

Matematiikka on kuitenkin oppiaineena ja tieteenä hyvin erilainen kuin kaikki humanistiset tieteet. Olen seurannut useita seminaareja, blogeja, keskusteluja ja työryhmien raportteja sosiaalisen median käytöstä opetuksessa ja huomannut viimein, että koko matemaattinen kulttuuri ja matemaattinen mielenlaatu on jotain sellaista, mitä on vaikea ei-matemaatikolle selittää!

Sosiaalisen median keskusteluissa usein esille tulevat käsitteet tiede ja tieto, tiedon kyseenalaistaminen ja informaatioähky. Kaikki nämä keskustelut saivat minut ensin hämmennyksiin, kunnes lopulta ymmärsin tieteiden eron. Matematiikkaa ei kyseenalaisteta! Kaikki pohjana käytetty tieto on matemaattisesti todistettua, eikä ole tarkoitus, että opiskelijat ryhtyisivät kumoamaan näitä todistuksia. Uutta tietoa luodaan aina vanhan pohjalle ja aidon tiedon statuksen se saa vasta, kun tulokset on todistettu yhtäpitäviksi aikaisemman teorian kanssa. Informaatioähkyä en pysty matematiikassa edes kuvittelemaan. Matemaattinen mieli oppii hyvin nopeasti erottamaan oleellisen epäoleellisesta teorioita tutkiessaan.

Konstruktivismi

Nykyisin vallalla oleva  oppimiskäsitys on konstruktivismi, joka

korostaa, että oppilas muokkaa tietoa aktiivisesti ja omaehtoisesti. Lisäksi konstruktiiviseen ajatusmallin mukaan oppilaan aikaisemmat kokemukset vaikuttavat oppimisprosessiin.

Matematiikassa voidaan puhua tiedon muokkauksesta ainoastaan ongelmanratkaisun yhteydessä. Mielestäni kuitenkin oppilaan on tunnettava työkalut, ennenkuin oikeaan ongelmanratkaisuun voi päästä. On kyllä niitäkin oppilaita, jotka jo yhdestä esimerkistä pystyvät päättelemään yleisen kokonaisuuden, mutta näitä oppilaita on erittäin vähän. Oppilas saattaa kyllä luulla ymmärtävänsä pohjalla olevan menetelmän, mutta on olemassa suuri vaara, että teoria on väärä. Näiden itse kehitettyjen väärien menetelmien poisoppiminen onkin sitten jo aika vaikeaa.

Konstruktivismiin liittyvät läheisesti ryhmätyöt ja oppilaiden yhteistyö ongelmanratkaisussa. Matematiikan peruskoulutuksessa tämä menetelmä jättää kuitenkin suuren osan oppilaista vaille sitä tyydytystä, minkä matemaattinen ongelmanratkaisu antaa. Ryhmät pitäisi tasa-arvon nimissä valita täysin satunnaisesti ja mahdollisimman heterogeenisiksi. Ryhmän lahjakkain oppilas kärsii eniten. Jos muu osa ryhmästä ei saa ongelmasta kiinni, tämä tuleva matemaatikko joutuu apuopettajan asemaan ja loppujen lopuksi selittää muille miten ongelman ratkaisu löytyy. Jos ryhmästä löytyy oppilaita, joilla on ajatuksia ongelman selvittämisestä, lahjakas on yleensä oppinut pitämään suunsa kiinni. Ratkaisu etenee, lahjakas saattaa sanoa sanasen siellä, toisen täällä, mutta suuren osan ajasta hän joutuu kyllästyneenä pohdiskelemaan tuleeko hommasta jotain. Ryhmän heikoin ei kummassakaan tapauksessa opi yhtään mitään. Edellytys sille, että hän oppisi jotain olisi se, että ryhmästä löytyisi oppilas, joka osaa selittää ratkaisun kulun yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi. Aikamoinen visio, sillä useimmiten korkeasti koulutetulle opettajallekaan se ei ole helppoa.

Myytit

Matematiikan opetuksen tarkoituksena ei ole opettaa oppilaille valtavaa määrää kaavoja ja algoritmisia menetelmiä, joilla ongelmat ratkaistaan. Matematiikan opetuksen tarkoitus on saada oppilaat ymmärtämään! Kun oppilas tajuaa ajatuksen menetelmän takana, hän pystyy käyttämään samaa menetelmää erilaisissa yhteyksissä. Matematiikka on laiskojen ihmisten tiede; ulkoa opeteltavaa ei paljonkaan ole ja ongelmien ratkaisu pyritään tekemään lyhyintä reittiä käyttäen. Suuri osa ratkaisuprosessista tapahtuu siis kunkin ratkaisijan aivoissa.

Usein kuulee oppilaan toteavan, että hän ei ole koskaan ollut hyvä matematiikassa, ja ympäristö tuntuu aktiivisesti tukevan tätä käsitystä. On siis täysin hyväksyttävää, että kaikista ei ole matemaattisten ongelmien ratkaisijoiksi. Minä en tähän teoriaan usko. Jotkut oppivat lukemaan myöhemmin ja hitaammin kuin muut, miksi sitten matemaattinen ajattelutapa ei voisi toimia samalla tavoin.

"Matemaattisen herätyksen" voi saada missä vaiheessa tahansa. Olen nähnyt oppilaita, joilla se tapahtuu lukiossa ja olen tavannut henkilön, jolla se tapahtui vasta yliopistossa. Oman herätykseni koin neljännellä luokalla oppikoulussa, jolloin siihen asti irrallisilta tuntuvat palaset yht'äkkiä loksahtivat paikoilleen. Sen jälkeen opetuksella ei enää ollutkaan minulle kovin paljon annettavaa. Pystyin selvittämään asiat aivan yhtä hyvin kirjoista.

Matemaatikon elämää

Teoria matemaattisista ja ei-matemaattisista ihmisistä on leimannut minut. Jokaiselle oma tieteenala on tietysti rakkain, mutta matemaattinen mielenlaatuni ei silti ole erottanut minua oikeasta elämästä. Toimintaani ohjaa logiikka, mutta usein tuntuu siltä että muiden ihmisten mielestä matemaatikon logiikka on jotain käsittämätöntä eikä sitä voi soveltaa käytännön tilanteisiin. Myönnän, että ryhmätyöhön minusta ei oikeastaan ole. Olen  tottunut hahmottamaan ratkaisut itse ja usein valitettavasti kokenut, että tarjoamani ratkaisu ei avaudu toisille ennenkuin pitkän keskustelun jälkeen, jolloin on käyty läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaihtoehdot ja todettu, että ajatushan oli sittenkin ihan hyvä. Vaikka opettaja olenkin, en siis osaa omien johtopäätösteni syntyä selittää uskottavasti. 

Olen valmis yhdistämään sosiaalisen median opetukseeni ja olen sitä jo jonkin verran tehnytkin. Yleiset neuvot, joita sosiaalisen median opetuskäytön asiantuntijat antavat, ovat kuitenkin minulle aika hyödyttömiä. Pääpaino neuvoissa liittyy pedagogiikkaan, ja matematiikan opetus ei toimi reaaliaineiden tai kielten pedagogisia neuvoja noudattamalla. Olen edelleen sitä mieltä, että matematiikan opettajan suurin vahvuus on aineen tuntemus. Vain ymmärtämällä matematiikan olemuksen voin yrittää saada muutkin ymmärtämään, mistä matematiikassa oikein on kyse ja miten sitä käytetään. Pedagogiset temppukokoelmat eivät sovellu sellaisenaan jokaiselle oppilaalle. Suuri haasteeni on saada selville, miten oppilas hahmottaa matemaattisia käsitteitä ja ohjata häntä sen perusteella.

Tunnista oppilaasi

Toivon, että opettajat oppivat huomaamaan oppilaiden joukossa erityisesti ne matemaattisesti lahjakkaat oppilaat. Joukossa on nimittäin niitäkin, jotka ovat sokaistuneet matematiikan selkeydestä, eivätkä enää näe järkeä muissa oppiaineissa. Lahjakas lapsi ja nuori tarvitsee apua siinä missä oppimisvaikeuksista kärsiväkin. Lahjakkaat lapset Suomessa jätetään kovin yksin. Emmehän me oikestaan saisi edes tunnustaa, että heitä on olemassa.

XKCD  A webcomic of romance, sarcasm, math, and language.

Elinikäistä oppimista

Lähes vuosi on kulunut siitä, kun aloitin tämän blogin. Mikään aikaisemmista blogeistani ei oikein sopinut kurssiblogiksi silloin. Vuoden olen nyt viettänyt suomalaista verkkomediaa tutkiskellen, eikä matka ole ollut helppo. Aloitin somen aktiivikäyttäjänä 2007, mutta kansainvälisesti käyttäen englantia. Kun nyt vihdoin pääsin kesälomalle, alan vähitellen purkaa kokemuksiani ja ajatuksiani.

Blogillani on myös uusi ilme, joka tosin on tässä vaiheessa kokeilu. Suunnittelu on tehty Bloggerin uudella Template Designerilla.

Kuva sivustolta Opettajan Tehosalkku vuodesta 2003, Teknillisen korkeakoulun sivusto opettajan ja oppimisen tueksi. Loistavaa pohdintaa matikan opetuksesta.

Videot verkossa

Tehtävät:

• Etsi hyödyllinen tai mielenkiintoinen video tai videoita yllämainituista lähteistä ja upota (embed) se tai ne blogiisi. Videon upottaminen on yksinkertainen tapa toistattaa video omassa blogissasi joutumatta ylläpitämään isoa videotiedostoa. Löydettyäsi sopivan videon, etsi sivulta "embed"-nappia tai tekstikenttää, jossa embed-koodi on. Kopioi tämä koodi blogikirjoitukseesi ja videon pitäisi näkyä.
• Luo oma video käyttäen linkitettyjä ohjeita ja julkaise se sopivassa palvelussa. Vaihtoehtoisesti etsi joku mielenkiintoinen video jossa on sallivat tekijänoikeudet ja tekstitä se suomeksi tai suomesta englanniksi.
• Pohdintaa blogikirjoitukseen: Monissa edellämainituista videopalveluista ei voi vaikuttaa lähettämänsä videon lisenssiin ja käyttöoikeuksiin. Joissakin voi. Käy läpi videopalveluita, vertaile ja pohdi vaikuttaako tämä todelliseen käyttöön. Jos löytäisit videon, jonka osia haluaisit käyttää omassa oppimateriaalissa (oletetaan että levität sitä verkkovideona), mutta tätä videota ei ole julkaistu avoimella lisenssillä, miten toimisit?

Viime viikon podcast-tehtävä kohtasi odottamattoman ongelman ja hyppäsin toistaiseksi sen yli. Tässä tehtävässä päätin lyödä useamman kärpäsen yhdellä iskulla. Seuraava video on itsekuvaamani, ja julkaistu 2,5 vuotta sitten ensimmäisessä ja tärkeimmässä blogissani jota pidän harrastuksen takia ja siksi se on minulle se rakkain. YouTube on videon latauksen jälkeen kehittynyt huomattavasti ja lisäsin siihen nyt puhekuplat.

Toinen esimerkkini on myös omatekoinen. ja julkaistu molemmissa blogeissani. Japanilaisia ristikoita en pysty tarpeeksi hehkuttamaan :)

Videopalvelu on ScreenToaster. Nauhoitus on omalta työpöydältäni. Äänen voi myös lisätä nauhoittaessa ja videon voi julkaista halutessaan YouTubessa. Ääntä en lisännyt sillä kynnys englanninkielen lausumisessa oli vielä liian suuri. Teen kyllä senkin vielä joskus.

Free online screen recorder

Palvelun kehittely on vielä kesken. Laatu on kuitenkin loistava verrattuna muihin yritelmiini.

Pohdiskeluni koskee näitä kahta käyttämääni palvelua. Kummassakin on mahdollisuus valita videolle vaihtoehdot Public ja Private. Lisäksi YouTube antaa mahdollisuuden kieltää embed -koodin. Asian voi mielestäni tulkita niin, että videoita joissa koodi on, voi käyttää. Toinen juttu sitten on se, onko lataajalla lupa julkaista video. Jos ei ole, ja tekijänoikeuden haltija tekee ilmoituksen, video poistetaan ja samalla se tietysti häviää paikoista jonne sen olen embeddannut.

Jos löytäisin YouTubesta videon jota haluaisin miksata, toimintamalli on helppo. YouTube on myös sosiaalinen verkko siinä missä muutkin sosiaaliset sivustot. Tässä esimerkiksi linkki Minun kanavalleni. Minulla on tilauksia, tilaajia ja ystäviä. Ystäville voi lähettää Inboxin kautta postia. Jos kyseinen henkilö ei halua ystäväksi, pyynnön voi jättää kanavallekin kommentteihin. Yhteyden yleensä saa. Jos vastaus on ei, asia on selvä.

Valokuvat verkossa

Tehtävät:

* Kirjoita yksi (1) blogikirjoitus ja lisäksi pääset ottamaan ja käsittelemään kuvia

* Tutustu lähdemateriaaleihin ja vilkaise ylläolevia linkkejä.

* Käytä/lainaa digikameraa ja ota kuvia kotikaupungistasi. Valitse yksi tai kaksi kuvaa joita voisi käyttää oppiresurssina.

* Jälkikäsittele kuvia "Kuinka ottaa parempia kuvia?" linkkien ohjeiden mukaan. Rajaa, korjaa aukko, valkotasapaino, väritys, tarvittaessa terävöinti. Tarvittavia työkaluja löydät "Kuinka parannella digikuvia?"-linkeistä.

* Liity Flickr:iin ja lataa kuvasi sinne. Lisää kuviin kuvaavat tagit, sijoita ne kartalle ja julkaise ne Creative Commons-lisenssillä.

* Yritä viedä yksi kuva Wikimedia Commonsiin tai LeMilliin.

* Etsi kuvia kotikaupungistasi Wikimedia Commonsista ja Flickr:stä. Löytyikö lähettämäsi kaltaisia kuvia? Ovatko ne julkaistu avoimilla lisensseillä, saako niitä käyttää?

* Kirjoita blogiisi yhteenveto siitä miten kuvien jakaminen toimi sinulle. Lisää postiin linkit lähettämiisi ja löytämiisi kuviin.

Tämänkertainen tehtävä oli hyvin tuttua. Ensinnäkin olin opiskeluaikana valokuvausliikkeessä töissä ja harrastin valokuvausta. Kuvan asettelu jo kuvausvaiheessa on siis tuttu juttu. Nykyään perheessä digikameraa käyttävät muut enemmän kuin minä ja olen joakus miettinytkin, miksi taustaa tulee mukaan aina liikaa, kohteesta puuttuu osa tai muuta mukavaa. Kuvia kerääntyy ja kukaan ei sitten koskaan tule heitettyä pois.

Mielestäni kännykkäkamerat ja perusdigit eivät riitä vakavaan valokuvaukseen. Hankintalistalla on järjestelmädigikamera, mutta toisaalta lomakuvien ottoon sellainen on aika iso ja epämukava kantaa. Suureksi ärsytyksekseni digikameroiden mainoksissa suurin valtti tuntuu olevan megapikselien määrä. Se ei ole niinkään oleellinen vaan käytetty optiikka ja siitä taas ei puhuta juuri mitään.

Tehtävänanto ei osunut matematiikan opettajan kohdalla ihan nappiin. Kyllä Turusta tietenkin löytyy matematiikkaan sopivia kuvia, mutta en voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi ja ottaa käyttöön viimekesäistä kuvaa lomamatkalta Zürichin lentokentältä. Loistavaa geometrista taidetta. Tässä alkuperäinen kuva.

Tässä käsitelty kuva, jota napsauttamalla pääsee Flickriin.

Creative Commons tagilla mathematics oli hyvin pieni verrattuna kaikkin kyseisellä lisenssillä julkaistuihin kuviin. Löytyipä sieltä kuitenkin loistava kuva, joka on esimerkki luonnosta löytyvistä Fibonaccin lukujonoista ja fraktaaleista (englanninkielinen Wikipedia, suomen vastaava oli tynkä).

Turusta löytyisi kyllä samaan aiheeseen liityvä kohde, Turun energialaitoksen piippu. Kohteessa on se paha vika, että kuva pitäisi ottaa pimeässä, jotta siitä tulisi vaikuttava. Minun laitteillani se ei onnistu.

Kuvan käsittelyn tein Paintshop Pro X:llä. Tämä oli helppo tapaus, olen jonkin verran harrastanut tarkempaakin valokuvan korjausta. Itse asiassa olen jopa kirjoittanut opetusblogiini jutun aiheesta. Flickriin olen liittynyt jo aiemmin. Lisenssin antaminen sujui helposti mutta Yahoon kartasta en pitänyt. Yleensä käytänkin Picasaa, jonka toiminnot ovat mielestäni mukavampia ja joka käyttää Google Mapsia. Sama kuva tosin käsittelemättömänä siellä. Lisenssi siellä nyt on turha sikäli, että albumi on niin sanotusti "ei-listattu".

Wikimedia Commonsin ja LeMillin jätin tällä kertaa väliin. Kuva vaatisi jonkin taustatehtävän tai jotakin ollakseen varsinaisesti hyödyllinen.

Wikipedia ja Wikimedia

Tehtävät:

* Kirjoita yksi (1) blogikirjoitus
* Lue artikkelit Wikipediasta ja tutustu Wikimedian muihin projekteihin.
* Blogikirjoituksesi pitäisi käsitellä Wikimedian projekteja ja/tai Wikipediaa.
* Yritä pohtia millainen vaikutus vapaalla kulttuurilla ja Wikimedian liikkeillä on tulevaisuudessa oppiresursseihin ja koulutukseen yleensä.

Wikipedia on ollut minulle tuttu jo pitkään. Jo ennen liittymistäni sosiaalisen median kiemuroihin käytin sitä useasti tavallisen tietosanakirjan sijasta. Useimmiten hakiessani esimerkiksi henkilötietoja, kuten syntymä- ja kuolinvuosia, havaitsin, että Wikipediasta tiedon sai nopeimmin. Vaikka kyseisellä henkilöllä olisi kotisivu, niin sieltä tietoa on vaikea löytää, mikäli sitä löytää ollenkaan. Nykyään Google yleensä jo tarjoaa Wikipediaa heti listan alkupäässä ja tarkistan sen ensimmäiseksi. Tosin joskus artikkeli osoittautuu tyngäksi, eli tietoa ei ole paljoa otsikon lisäksi. Artikkeli siis odottaa editoijaa.

Nykyisin käytän Wikipediaa usein hyväksi käännöksissä. Pidän englanninkielistä blogia ja joskus minulla ei ole mitään havaintoa, minkälainen englanninkielinen käännös puhtaasti suomalaisista ilmiöistä on käytössä. Karjalanpiirakat ja karjalanpaisti kääntyivät näin hyvin. Matematiikkaankin se soveltuu. Olen selvittänyt esimerkiksi sen että matematiikan osa, josta amerikkalaiset käyttävät nimitystä Calculus, on suomalaisissa matematiikan kirjoissa yleisnimellä analyysi. Todellisuudessa Calculus on differentiaalilaskentaa, mutta nykyisissä opetussunnitelmissa kyseistä termiä kurssien nimissä enää käytetä eikä lyhyessä matematiikassa ole koskaan käytettykään.

Wikipedian avulla olen myös ratkaissut kiistoja. Israelin matkalla ravintolassa sai kebabin tilattuaan joko jauhelihapihvin tai useimmiten annoksen, josta minä käytän nimitystä sashlik. Joskus taas isäntämme tilattua Shawarmaa, saimme eteemme lihaa, jota Suomessa sanotaan kebab-lihaksi. Siitähän nousi pieni väittely ja hotelliin päästyämme avasin Wikipedian. Meidän kebab-nimemme tulee Turkista ja englanniksi se on Döner kebab.

Wikimedian projekteja on meneillään kymmenkunta Wikipedia, Wikisanakirja , Wikisitaatit, Wikikirjasto, Wikiaineisto, Wikispecies, Wikimedia Commons, Wikinews ja  MediaWiki. En ollut tätä aikaisemmin tutustunut näihin projekteihin tarkemmin. Englanninkielellä vastaavat projektit ovat jo pitkällä, mutta suomenkieliset vasta alussa. Hämmentävää oli, että Wikiopisto, jossa myös tämä kurssi, Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen on mukana ei olekaan projekteissa listattuna. Kaiken kaikkiaan projektien määrä on suuri ja koska työ tehdään vapaaehtoisvoimin, tilanne kehittynee ainakin suomeksi hyvin hitaasti. Kaikki projektit kytkeytyvät toisiinsa joten työn määrä on aivan valtava. Olen joskus haaveillut suomenkielisten Wikipedia-sisältöjen tuottamisesta, mutta totuus on se, ettei minulla kertakaikkiaan olisi aikaa sitoutua projektiin. Olen luvannut lisätä Turun iltalukion Wikipediaan, kun rehtori saa ensin tekstin valmiiksi. Tekstin kirjoittamiseen en edes ryhdy, sillä historia- ja tilastotietojen etsiminen veisi minulta suhteettoman kauan aikaa.

Sitä, miten Wikipediaa aletaan laajemmalti käyttää opetuksessa ja milloin, en osaa todellakaan ennustaa. Tällä hetkellä törmään jatkuvasti ennakkoluuloihin Wikipedian tiedon oikeellisuudesta. Vallalla tuntuu olevan käsitys, että se on täynnä väärää tietoa, vaikka näin ei todellakaan ole. Tiedot on tietenkin tarkistettava muista lähteistä, mutta aivan yhtä lailla oppikirjoissakin on virheitä ja tietoa, jonka joku toinen asettaa kyseenalaiseksi. Vaikein ongelma lienee taaskin oman oppiaineeni kohdalla. Wikiympäristössä matemaattinen teksti on tuotettu Latex-nimisellä ladontajärjestelmällä ja tekstissä näkyvät kaavat tulevat itse asiassa kuvina lopulliseen muotoonsa Wikipediaan. Latex-tekstin luominen ei ole helppoa, sillä se muistuttaa rakenteeltaan ohjelmointikieltä. Sillä tehty tiedosto käännetään koneella selkotekstiksi. WYSIWYG-editoreja on olemassa, mutta hidasta ja hankalaa työ on silti. Tässä on esimerkkilinkki matemaattiseen sivuun Wikibooks-sivuille. Kaavat ja tekstin fontti eivät oikein ole tasapainossa. Tekstiin ja kuviin perustuvissa artikkeleissa Wiki-projektit ovat aivan loistavia lisätiedon saamiseksi, mutta matematiikassa kestää kauan ennen kuin edes perustiedot löytyvät. Jopa englanninkielinen osio on vielä aivan alkutekijöissään.

Vapaista ohjelmista vapaisiin sisältöihin

Tehtävä:

• Kirjoita yksi (1) blogikirjoitus
• Lue artikkeli tekijänoikeuksien historiasta, katso esitys ja lue artikkeli globaaleista oppiresursseista.
• Blogikirjoituksesi pitäisi käsitellä kaikkia näitä teemoja.
• Yritä kuvailla miksi tekijänoikeudet ovat sellaisia kuin ovat ja miksi Lessigin mielestä tarvitaan "Vapaata kulttuuria". Yritä käsitellä näitä teemoja Suomen kulttuurissa ja pohdi miten nämä aiheet vaikuttavat omaan työhösi.

Tekijänoikeussäännökset tulivat tarpeellisiksi, kun painokoneet otettiin käyttöön ja lukutaito yleistyi. Oli tarpeellista määritellä, mitkä kopiot teoksesta ovat hyväksyttyjä ja mitkä tehty ilman tekijän hyväksyntää. Ensimmäinen nykymuotoinen tekijänoikeusasetus oli Satute of Anne (1709) Englannissa. Asetus takasi oikeudet teoksen tekijälle 14 vuodeksi, jonka jälkeen siitä tuli julkista omaisuutta. Asetusta ennen tehdyillä julkaisuilla aika oli 21 vuotta. Asetus aiheutti paljon keskustelua ja eri alueilla sitä tulkittiin eri tavoin.

Ensimmäisen kansainvälisen tekijänoikeussäännöksen teki Bernin kokous 1886.  Tekijänoikeus ulotettiin myös muissa kuin julkaisumaassa tehtyihin kopioihin, tekijänoikeus muuttui automaattiseksi eikä sitä tarvinnut enää rekisteröidä ja tekijänoikeuden pituudeksi määrättiin vähintään 50 vuotta tekijän kuolemasta. Valokuvilla ja elokuvilla oli omat aikarajansa.

Informaatioteknologia teki tarpeelliseksi tekijänoikeuksien säännösten muutoksen. WIPO, World Intellectual Property Organization, laajensi tekijänoikeuksia 1996 koskemaan myös tietokoneohjelmia ja tietokantoja. USA:lla ja EU:lla on omat versionsa tekijänoikeuksien laajennuksista.

Internetin jatkuva kasvu on aiheuttanut sen, että tekijänoikeuslait eivät pysy ajan tasalla. Mielestäni internet mediana on niin erilainen kuin painotuote, että sitä koskevia tekijänoikeuksia pitäisi ajatella täysin uudista lähtökohdista. Entisten säännösten soveltaminen ja muunteleminen ei yksinkertaisesti enää toimi.

Lessigin video vapaasta kulttuurista oli todella mielenkiintoinen. Kun tekijänoikeus aikanaan keksittiin, kaikki muu oli vapaata paitsi laittomien kopioiden painaminen. Mitä enemmän näitä vapauksia on käytetty, sitä tiukempiin säännöksiin tekijänoikeussäännökset ja tulkinnat ovat johtaneet. Ajatus siitä, että uusi tieto pohjautuisi vanhan tiedon pohjalle ei edes onnistu, jos se vanha tieto on tekijänoikeuden alainen.

Open Educational Resources (OER) pyrkii siihen, että opetuksessa voitaisiin materiaaleja vapaasti käyttää, muokata ja jakaa edelleen. Usein kuitenkin käy niin, että vapaus koskee pelkästään sivun lukemista. Resurssien käyttö edelleen muunneltuna saattaa olla estetty.

Creative Commons lisenssit tarjoavat laajan valikoiman suojaa ja vapautta tekijänoikeuteen. Perinteinen kaikki oikeudet pidätetään on muutettu muotoon jotkut oikeudet pidätetään. Olen itse valinnut omaan suomenkieliseen blogiini Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi-lisenssin. Tarmo Toikkasen videoon viitaten minä en ole huolissani varsinaisesti materiaalien tekijöistä, mutta periaatteeni on epäkaupallisuus myös mainosten muodossa. Tiedän, että lisenssi tuskin edes estää kopointia blogiin, jossa on mainoksia mutta tässäpä nähdään, että tulkinta on mahdotonta! Olen tehnyt kantani selväksi edes jollain tasolla. Tärkeämpää vielä on se, että kuvani on suojattu siltä, että niitä käytettäisiin vapaasti mainostarkoituksiin. Edellyttäen tietenkin, että huomaan sen itse. Lisenssi on mielestäni hieman epäselvä kohdasta nimi mainittava. Lisenssiin ei ole pakko lisätä nimeä! Korjasin lisenssini juuri niin, että nyt se viittaa blogiin. Oma nimeni jääköön maininnan ulkopuolelle, eikä sitä blogissa suoranaisesti mainitakaan.

Tämä teos jonka tekijä on http://leenanatk.blogspot.com on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen 1.0 Suomi lisenssillä.

Vapaa kulttuuri käsitteenä on todella mutkikas. USA on lakimiesten ja oikeusjuttujen luvattu maa, mutta Suomessa vallitsee tiukka itse-/naapurikontrolli. Useasti olen törmännyt tilanteisiin, jossa ei uskalleta mainita saati sitten linkittää toisiin blogeihin, koska sitä pidetään laittomana. Blogosfääri ei kuitenkaan toimi niin. Olen yli kaksi vuotta blogannut englanniksi ja tullut tutuksi useiden jopa todella suosittujen blogien ja sivustojen pitäjien kanssa. Linkitys ja maininta on kohteliaisuus ja enemmän kuin toivottavaa. Ainoastaan sivut, jotka julkaisevat kopioituja tarinoita tai valokuvia ilman mitään mainintaa lähteestä tuomitaan jyrkästi. Lainauksia saa käyttää. Jouduinpa tilanteeseen, jossa uusisuomi.fi kirjoitti japanilaisista bikinifarkuista. Teksti oli hyvän ystäväni blogista ja kuvaa ei artikkelissa näytetty, vaan se linkitettiin ystäväni blogiin. Tuloksena oli valtava liikenne ja jopa tilapäinen serverin katuminen, josta selvittiin. Toimin välittäjänä, kun ystäväni halusi kiittää toimitusta, mutta ei pystynyt sitä suomenkielisen kommenttisivun takia tekemään. Liikenne on se, jota blogistit haluavat, mainostivat tai eivät.

Opettajan työssä tekijänoikeussäännökset aiheuttavat harmia koko ajan. Mainitsin jo edellisessä postissani kopiraitti sivuston.Muutamia esimerkkejä oudoista säännöksistä:

Teoksen saa tulostaa digitaalisesta lähteestä, kuten internetistä tai CD-romilta, ja tulosteesta saa valmistaa kappaleita valokopioimalla. Lupa ei kuitenkaan koske musiikkioppilaitoksia.

Kopioston myöntämä valokopiointilupa ei koske teoksen digitaalista kopiointia kuten kuvan tai tekstin skannaamista, joten siihen tarvitaan erillinen lupa.

Julkaistusta teoksesta otettuja valokopioita sekä alkuperäisiä julkaisuja kuten opettajan materiaaliin sisältyviä kalvoja saa ilman eri lupaa näyttää opetuksen yhteydessä. Julkaisemattoman teoksen näyttämiseen on saatava tekijän lupa.

Saan siis tulostaa ja valokopioida jokaiselle oman kappaleen. Saan myös kopioida kalvolle ja näyttää kalvon piirtoheittimellä. En kuitenkaan saa skannata lähdettä ja näyttää täsmälleen samaa tekstiä/kuvaa tietokoneelta!

Kouluihin  jaettiin tänä vuonna kopioston jakama esite Kopiointi ja tallennus oppilaitoksissa [pdf]. Siitä löytyy lisää ristiriitoja:

Verkkolehden artikkelin kopioimiseksi oppilaitoksen sisäverkkoon tulee tiedustella lupaa lehden toimituksen kautta

mutta

On sallittua tulostaa artikkeli internetistä ja jakaa se kaikille luokan oppilaille.

Internetistä haetun kuvan liittäminen osaksi PowerPoint-esitystä on sallittua vain valokuvaajan tai kuvan piirtäjän luvalla.

YouTubessa olevia videoita ei saa esittää oppitunnilla. Käyttöehtojen mukaan palvelu on tarkoitettu yksityiskäyttöön.

Viimeinen kohta on erityisen hämmentävä. Voin sulauttaa (embed) suurimman osan videoista blogiini. Onko senkin näyttö siis kielletty?

Selkeyttä tarvitaan!