Avoimet oppimisympäristöt ja avoin lähdekoodi

Tehtävä: Lue Ilkka Tuomen raportin annetut luvut ja arvioi niitä blogissasi. (Yksi lähtökohta on esim. miettiä mikä nykyisessä työssäsi on avointa ja mikä avautumassa, näyttääkö Tuomen ennustus OER:ien vaikutuksesta toteutuvan ympärilläsi?) [Open Educational Resources: What they are and why do they matter? by Ilkka Tuomi]

Taas tuli lukiessa mieleen, miten erilainen oma opetusaineeni on muihin verrattuna. Matematiikka tieteenä on avoin. Tutkijoilla ei ole mitään syytä olla julkaisematta tuloksiaan, joskin puhun nyt tietenkin puhtaasta matematiikasta, en sovelletusta matematiikasta. Lisäksi matemaattisen tekstin tuottaminen on hankalaa, matemaattinen teksti on pelkistettyä ja vaikealukuista opiskelijoille. Opettajan rooli on hyvin usein oppikirjan tulkitsemista oppilaille ja siis eräänlaista koodinpurkua. Valmis teksti on kuin valmiiksi piirretty kuva, vaikka oppilaan pitäisi nähdä, miten se kuva on piirretty.

Avoimet lähdekoodit ja vapaat ohjelmistot

Kun minulla on mahdollisuus valita, käytän yleensä vapaasti saatavilla olevia ohjelmia. Asetan Firefoxin IE:n edelle jo käyttömukavuuden takia, käytän Skypeä mieluummin kuin konferenssityökaluja ja työsähköpostia ei kannata käyttää muuhun kuin työhön liittyviin asioihin, Gmail on paljon joustavampi.

Ongelmana on olla opettajana suuressa kaupungissa ja vieläpä aikuislukiossa, jonka vastuulla on etäopetus. Laite-ja ohjelmistohankinnat on kilpailutettava. Siinä sitten olet sitoutunut siihen, mitä kaupunki päättää hankkia! Koko Turun kaupungin ohjelmistopäivitykset on keskitetty IT-yksikölle ja opettajilla ei ole oikeutta asentaa koneisiin yhtikäs mitään. ATK-vastaavana tosin olen oikeutetussa asemassa ja pystyn asentamaan ilmaisohjelmistoja koneisiin, jotka eivät ole hallintoverkossa.

Oppimisympäristöä ei mitenkään pysty kutsumaan vapaaksi. Oppilaat tarvitsevat käyttäjätunnukset ja salasanat ja niitä eivät kaikki oppilaat tule koskaan edes hakeneeksi. Opettajia, joilla oikeudet tunnusten antamiseen on kolme! Onko se sitten ihme, ettei keskustelua saa käyntiin?

Ostetuissa ohjelmistoissa on kaiken kaikkiaan vakava ongelma, jota suuri osa opettajista ei edes tajua ongelmaksi. Tyypillistä on, että kouluun hankitaan Microsoftin selain ja Office-paketti ja Turulla on sopimus, jolla opettajat voivat hankkia ohjelmat lähes omakustannushintaan. Kukaan ei vain tunnu tajuavan, että oppilailla ei välttämättä ole mahdollisuutta hankkia samoja kalliita ohjelmia. Pitäisi muistaa, että kaikki verkkomateriaali pitäisi näkyä oikein kaikilla selaimilla ja että liitetiedostot pitäisi myös pystyä avaamaan jollain ohjelmalla. Office 2007 oli katastrofi. Edes vanhat Office-ohjelmat eivät pystyneet uusia avaamaan ilman lisäpalikkaa ja vasta viimeinen, alle vuoden vanha Open Office-sovellus kuulemma pystyy sen tekemään.

Ennen kuin päästään täysin avoimiin oppimisympäristöihin, on siis saatava aikaan yhtenäiset standardit, joita jokainen webbisivu ja ohjelmisto käyttää. Vieläkin törmää webbisivuihin, jotka eivät toimi Firefoxilla, mutta yhä useammin myös sivuja, joita IE ei susostu tulkitsemaan!

Oppimateriaalit ja aineistojen jakaminen

Oppimateriaalit ovat ongelmallinen juttu erityisesti matematiikassa. Oppikirjoja lukiotasolle ei vielä sähköisinä löydy suomeksi ja englanninkielisissä materiaaleissa sisältö ei vastaa suomalaisia opetussuunnelmia. Joillekin voi olla yllätys se, että kyseiset materiaalit ovat suurimmilta osin laajempia kuin tarvitaan, mutta vastaavasti kokonaisia osia puuttuu.

Oman materiaalin tuottamisessa ongelmana ovat tehtävät. Uusien tehtävien keksiminen tuntuu niin turhalta kun kirjat ovat hyviä tehtäviä täynnä. Tehtävien laatiminen ei ole triviaalia. Satunnaisilla luvuilla keksityt tehtävät osoittautuvat usein liian yksinkertaisiksi tai sitten niiden ratkaiseminen on käytännössä liian työlästä. Tehtävän laatiminen pitäisi aloittaa vastauksista, jotta tehtävästä tulisi hyvä.

Minulle ihanne olisi se, että tehtävät voisi kopioida, ja sitten itse laatia oman ratkaisunsa ja selityksensä. En ole vielä kertaakaan nähnyt malliratkaisua, joka tyydyttäisi minun ajatustani opetuksesta.

Suomalaisessa kulttuurissa itse tehdyn materiaalin jakaminen on harvinaista (vertaan nyt ulkomaisiin kontakteihini). En tiedä, onko syy kateus siitä, että joku toinen pääsisi helpommalla vai epävarmuus omasta osaamisesta arvostelun pelosta. Kumpikaan ei ole minua enää vähään aikaan vaivannut. Tiedän, että minun opetukseni erittäin todennäköisesti poikkeaa muista. Hyvä opettaja tekee muiden materiaaleihin muutoksia, niin että ne sopivat paremmin omaan tyyliin.

Matematiikan pedagogiikka on minulle entistä mystisempi ilmiö. Sitä yritettiin opettaa auskultionnin aikana ja aina silloin tällöin pulpahtelee uusia oppimistekniikoita, joita yritetään soveltaa myös matematiikkaan. Konstruktiivinen suuntaus on pahinta, mitä matematiikalle voi tehdä, sillä se vie viimeisenkin toivon lahjakkailta oppijoilta! Miksi pitäisi osata selittää, miten asian oppi tai yrittää opettaa muita? Yhteisöllinen oppiminen ei sovi kaikille eikä kaikkeen. Matematiikassa jos jossakin on oppilaalle myös annettava ilo älynväläyksistä. Voin kertoa, että tunne on aivan mahtava.

Useat vuodet opettajana ovat opettaneet minulle, että mikään systeemi ei tee autuaaksi. Opin koko ajan lisää erilaisista ajattelukuvioista ja niiden syntytekniikoista. Tehtäväkseni usein jää ajattelureitin paikkailu ja jopa yhden kuopan täyttö saattaa tehdä loppumatkasta helpon.

Mielestäni matematiikassa pelkät oppimateriaalit eivät riitä, joskin poikkeuksellisia oppilaita löytyy kyllä. Oppilas tarvitsee myös opettajaa tiedon tulkitsijana. Myös oppilaiden välisessä yhteistyössä opettajan pitäisi olla mukana valvomassa toimintaa. Ideaalitilanteessa opettajan ei tarvitse asioihin puuttua, mutta väärät päättelyketjut on tukahdutettava alkuunsa. Poisoppiminen on huomattavan vaikeaa!

Loppupäätelmä:

Ensimmäinen huomio: En ole tottunut tämäntyyppiseen kirjoittamiseen lainkaan! Todennäköisesti ajatukseni ovat sekavia ja jopa asiasta poikkeavia. Matemaatikoilla on paljon samaa putkinäköä kuin insinööreillä väitetään olevan.

Kirjoitukseni vaikuttaa aika pessimistiseltä. Sikäli se sitä onkin, että siihen minkä uskoisin voivani toteuttaa jo nyt, tarvitaan niin pitkä aika, että luultavasti olen jo eläkkeellä ennen kuin se sukupolvi, joka pitää sähköisiä välineitä itsestäänselvyytenä pääsee päättämään ja saa asiat kuntoon. Toivotaan parasta, sillä jos kehitysnopeus pysyy samanlaisena, voi tämäkin blogikirjoitus olla parin vuoden päästä naurettavan vanhentunut!